Kansanedustaja Reijo Hongisto toteaa Eduskunnan puhemiehelle jättämässään kirjallisessa kysymyksessä, että äkillisen sairastumisen taikka hoitoa vaativan tapaturman vuoksi apuun kutsutaan usein ensihoidon yksikkö. Tehtävälle lähtevä yksikkö voi olla joko perus- taikka hoitotasoinen.
Perustason yksikössä voi työskennellä lähihoitajia ja sairaanhoitajia. Perustason yksikön lääkevalikoima ja henkilökunnan lääkkeenanto-oikeudet ovat suppeammat kuin hoitotason yksiköllä on ja usein käykin niin että esimerkiksi voimakasta kipulääkitystä vaativissa lonkkamurtuma /-luksaatio tilanteissa perustason yksikkö joutuu kutsumaan samalle tehtävälle vielä varsinaisen hoitotason yksikön. Näin samalla tehtävällä on kaksi erillistä yksikköä.
Hongisto toteaa, että kansalaisten mielestä tämä on selvää resurssien tuhlaamista. Tilanne on erittäin epäkiitollinen myös pikaista apua vaativan potilaan kannalta, sillä potilas ei ole voinut itse päättää minkä tason yksikkö häntä tulee auttamaan.
Jos sattuman oikusta tehtävälle tuleekin perustason yksikkö, joutuu kipuileva potilas odottamaan hoitotason yksikköä ja tehokkaampia kipulääkkeitä vielä jopa kymmeniä minuutteja. Tämä ei voi olla kenenkään edun mukaista.
Tilannetta voitaisiin Hongiston mielestä korjata antamalla perustason yksiköille laajemmat lääkeoikeudet tai sijoittelemalla paremmin varustellut hoitotason yksiköt kauempana muista oleviin, enemmän omatoimisuutta vaativiin asemapaikkoihin, esimerkiksi maakuntien reuna-alueille.
Vastaavasti perustason yksiköitä tulisi sijoittaa sellaisiin asemapaikkoihin joista todennäköinen kuljetusmatka hoitavaan sairaalaan on lyhyempi ja tukeutuminen paremman hoitotason yksikköön nopeampi.
Tällä perusteella Hongisto on esittänyt asianomaisen ministerin vastattavaksi kysymyksen, mihin toimiin hallitus aikoo ryhtyä tehostaakseen ensihoitoyksiköiden toimintaa erityisesti harvaan asutuilla alueilla niin, että nykyistä useammin ensimmäisenä tehtävälle tullut yksikkö kykenisi hoitamaan omatoimisesti tehtävän alusta loppuun saakka?
