Lokakuun toisena sunnuntaina vietettiin hiippakunnallista messutapahtumaa Alajärvellä. Kutsu oli käynyt Lapuan hiippakunnan eri seurakuntiin, niin työntekijöille kuin vapaaehtoisille ja se oli otettu hyvin vastaan.
Suntio Kullervo Ketonen laski kirkossakävijöiksi 252 ja messun jälkeen ”Jaetut eväät” sponsoroidussa ja ilmaisessa lounastarjoilussa kävi 150 ruokailijaa ja sen jälkeen Jaetut eväät -keskustelutilaisuudessa oli niin ikään lähes sata innokasta idean vaihtajaa.
Kiitos kuuluu kaikille mukana olleille vapaaehtoisille ja seuraaville lounaan sponsoroiduille yrityksille Alajärvellä: Japolle, Oma Säästöpankille, Mäkelä Alulle, Finnlamellille ja Osuuspankille.
Mitä saarnasta jäi mieleen?
Messussa Gabrielin kirkossa päivän tekstit lukivat kaupunginjohtaja Vesa Koivunen yhdessä vaimonsa Hannelen kanssa. Lapsikuoro lauloi kanttori Eeva-Liisa Kolosen johdolla ja seurakuntaväki veisasi ponnekkaasti Ismo Pitkäsen urkujen säestyksen saattelemana. Esirukouksen luki Ritva Leppäaho, mukana oli nuori Ilpo Nurmi ja lapsi Katariina Leppäaho. Yksinlaulua lauloi Anssi Kotala ”Yksin en kulje.” Saarnan piti kirkkoherra Ari Auranen
– Vapauteen Kristus vapautti meidät. Vapaus on sitä, että Jeesus tekee meidät ihmiset todella vapaiksi. Vapaudessa Jeesus vie aina meidät ulkoisia tekijöitä syvemmälle.
Aivan kuten päivän tekstissä fariseukset pohtivat paastoamisen merkitystä ja suorittamista ulkoisesti, vaikka Jeesus oli heidän seurassaan. Joskus me ihmiset ajattelemme juuri näin, että taivasosuus on kiinni siitä, mitä me ulkoisesti olemme.
Uskon on kuitenkin sisäinen asia, jossa Jeesus vapauttaa meidät synnistä ja siitä vankeudesta, joka pitää meidät erillään Jeesuksesta, siihen vapauteen, jonka Jeesus voi antaa – iankaikkiseen elämään ilman ansiota. ”Jos poika vapauttaa teidät, te olette todella vapaita” kertoi kirkkoherra Ari Auranen saarnassaan.
Kirkkohetken ajan screenillä näkyi kirkkokansalle kysymys, mitä saarnasta jäi mieleen? Evijärven kirkkoherra Aki Paavola ja hiippakuntasihteeri Jukka Helin totesivat yhdestä suusta, että kalossit!
Palaute liittyi siihen, kun kirkkoherra-Ari mietti, miten usein ulkoisesti ja ansioiden näkökulmista mietimme uskonasioita, kuten esimerkiksi, että puvulla tai kiiltävillä kalosseilla olisi merkitystä uskon vakuuttavuudelle. Sydämen usko on sittenkin ensimmäisenä.
Kirkkoterveisiä arkeen
Lounaan jälkeen ryhmissä jaettiin yhteisiä eväitä aina esirukouksen, palvelun, musiikin, viestinnän ja jumalanpalveluseväiden teemojen parissa. Ryhmiä ohjasivat Ritva Leppäaho, Eeva-Liisa Kolonen ja Ismo Pitkänen, Anita Erkkilä ja Kullervo Ketonen, Tiina Akomeah ja Ulla Anttila.
Keskustelun yhteenvedoksi kokosivat hiippakuntasihteeri Jukka Helin ja kirkkoherra Ari Auranen. Keskustelua virisi mielenkiintoisella tavalla. Messussa ihmisten kohtaaminen, tervehtiminen ja huomioon ottaminen nousi tärkeälle sijalle. Miten löydetään ja huomioidaan eri-ikäiset kohderyhmät.
Miten esimerkiksi riparimerkkejä hakevat nuoret saisivat erityistä palvelua ja mahdollisuutta osallistua palveluun jumalanpalveluksessa?
Myös messun raamatun sanan ja annin vieminen arkeen ihmisten keskelle konkretisoitui kirkkoterveisiin: olisiko leipäsunnuntain ruisleipä mieluinen tuliainen naapurille, entä messusta jääneet ylimääräiset kukkaset? Kohtaamisen tapoja on niin useita.
Tiina Akomeah
