Järvi-Pohjanmaalla eletään parhaillaan täiden kulta-aikaa. Kouluilla ja päiväkodeissa toivotaankin nyt, että vanhemmat tutkivat herkästi lapsen päänahan/ hiukset.
– Täitartunnan hoitaminen vaatii huolellisuutta sekä pitkäjänteisyyttä, mutta aihetta hysteriaan ei kuitenkaan ole, kertoo terveydenhoitaja Marleena Kuoppa-aho.
Tartunnan saaminen saattaa tuntua nololta ja sitä voidaan hävetä, mutta häpeämiseen ei ole mitään syytä. – Täit eivät kerro mitään kodin tai koulun hygieniatasosta, ne eivät ole vaarallisia eivätkä levitä tauteja. Täit ovat täysin häädettävissä niin hiuksista kuin kodistakin, kunhan toimitaan oikein.
Päätäi on ainoastaan ihmislajin loinen ja sitä esiintyy kaikkialla maailmassa. Täi on tuskin silmällä nähtävä, 2–3 millimetrin pituinen, läpikuultava siivetön hyönteinen, joka asustaa hiuksissa.
Täi elää noin kuukauden, minä aikana naaras munii 50–150 munaa, eli saivaretta. Naaras kiinnittää saivareet noin 1–1,5 sentin päähän hiusjuuresta, missä on niille sopiva kosteus ja lämpötila.
Saivare kuoriutuu 1–9 vuorokauden kuluessa ja tarvitsee pian ensimmäisen veriateriansa. Sukukypsyyden päätäi saavuttaa kahdessa viikossa.
– Täit viihtyvät erityisen hyvin esi- ja alakouluikäisten lasten päissä, Kuoppa-aho kertoo. – Naisten hiukset kiehtovat sitä enemmän kuin miesten. Hiusten pituudella ei välttämättä ole vaikutusta, joskaan muutaman millin sänki ei tarjoa verenimijälle sopivaa kasvualustaa.
Täistä on kuitenkin mahdollista päästä eroon.
Tärkeää on kertoa tartunnasta koulussa tai hoitopaikassa, jotta täiden leviäminen saadaan pysäytettyä mahdollisimman pian.
– Kouluun tai päiväkotiin saa palata heti, kunhan hoito on aloitettu. Jotta täiriesa ei toistuisi, muistuta lastasi laittamaan hoidossa tai koulussa pipot ja hatut takin hihaan. Hattuja, kampoja, harjoja tai pampuloita ei saa lainailla kaverille. Jos lapsella on pitkä tukka, se kannattaa koulu- tai hoitopäivän ajan pitää kiinni.
Hiukset tulee käsitellä täisampoolla. Täiden häädössä on tärkeintä keskittyä päähän, eikä niinkään kodin siivoamiseen. Apteekeista löytyy nykyään kattavasti eri vaihtoehtoja täiden häätöön, mutta myös niiden estoon.
Tärkein hoito Kuoppa-ahon mukaan on hiusten huolellinen kampaaminen tiheäpiikkisellä täikammalla.
– Tämä kohta vaatii erityisesti pitkäjännitteisyyttä. Hiukset kostutetaan ja käsitellään hiustenhoitoaineella, jotta hius on kammatessa takuton. Kampaaminen tehdään alue kerrallaan aivan hiuksen tyvestä.
– Kampa kuivataan paperiin jokaisen vedon jälkeen, jotta kamman mukana irronneet päätäit eivät kulkeudu takaisin hiuksiin. Koko pää kammataan kaksi kertaa jokaisella kampauskerralla. Kampaaminen toistetaan vähintään joka toinen päivä vähintään kahden viikon ajan.
Lemmikkien pesu tai hysteerinen siivous ei ole täiden löytyessä tarpeellista. Vuodevaatteet, pyyhkeet ja vaatteet, etenkin päähineet, sekä hiusharjat tulee kylläkin puhdistaa.
– Pese vuodevaatteet ja pyyhkeet 60 asteessa ja puhdista sohvat ja nojatuolit. Lasten pehmolelut ja muut lapsen päähän mahdollisesti kosketuksissa olleet tekstiilit, jotka eivät kestä pesua, voi sulkea muovipussiin kahdeksi viikoksi tai laittaa pakastimeen yön yli. Harjat sun muut hiustarvikkeet kannattaa upottaa kuumaan veteen ainakin puoleksi minuutiksi.
Lääkäriin täitartunnan takia hakeudutaan vasta, jos itsehoito on toteutettu huolella eikä se ole auttanut.
– Tyhjiä, valkeita munankuoria voi jäädä paikalleen hiuksiin joskus kuukausiksi, eivätkä ne ole merkki hoidon epäonnistumisesta, Kuoppa-aho muistuttaa. – Lääkärin keinoja täinhoitoon on mm. suun kautta annosteltava ivermektiini.
Tuula Jokiaho
