Nyt se on tehtävä! Kirjoitettava juttu entisistä naapureistani. Olen ajatellut sitä jo pitkään mutta nyt sain heidät puhuttua ympäri.
Ovathan he olleet hyviä naapureitamme vuosikymmenten ajan ja ennen kaikkea he ovat esimerkillisiä moninaisissa harrastuksissaan ja taidoissaan. Monet yllättäen loppuneet sokerit tai jauhot on tullut lainattua, naapuriapua on vaihdettu ja yhdessä juhlia juhlittu.
Lapsemmekin ovat saaneet Liisan hyvää hoivaa aikanaan. Niin ja lukuisat keväiset raparperit ja luonnonkukat ovat ilmestyneet rapuillemme poissa ollessamme. Siis jutuntynkää Nelimarkan Oivasta ja Liisasta.
Vuonna -64 nuoripari oli muuttamassa Soiniin, Lauttopuron rannoille, Oiva Alajärveltä ja Liisa Alavudelta. Suunnitelmissa rakentaa koti ja perustaa perhe. Mutta ensin oli tehtävä tie ja niin Oiva ryhtyi rahtaamaan purua työpaikaltaan Heikinmäen sahalta tien pohjaksi.
Sitä täytyi kärrätä ja tampata 200 traktorikuormaa ja sitten Kulmalan Paavo ajoi hiekat päälle. Niin syntyi Puusepäntie, joka on kannatellut kulkijoitaan näihin päivin saakka. Ja tietysti sitten koti sinne tien päähän. Syntyi kolme poikaa, Jouko, Hannu ja Touko.
Harrastuksia ja hyötyliikuntaa
Liisalle liikunta on ollut aina luontaista. Tärkeimmät niistä uinti, lenkkeily ja marjastus.
Marjastus on meillä molemmilla mennyt päähän, tuumaa Oiva ja jatkaa – Lakat on aina löytyny, Liisa on kyllä nopeampi kuin minä mutta minä en nouki roskia enkä raakoja.
Marjareisuille pariskunta ottaa eväät mukaan ja monet reissut on tehty yhdessä ystäväpariskunnan kanssa.
Omasta maasta on saatu perunat ja mansikat, myös omenapuut ja kukkapenkit ovat loistaneet Nelimarkan puutarhassa. Kutominen, kanavatyöt ja ystävätoiminta ovat Liisalle myös tärkeitä harrastuksia.
Kalamies parreesta päästä
Oiva jos kuka tuntee kalastuksen salat. Täytyy sanoa, että ei voi olla ketään niin ahkeraa kalamiestä kuin on Oiva ja naapurinsa Jaakko. Lukemattomat aamut on lähdetty yhdessä kalaan, kesät talvet.
Talvisin potkukelkka auton katolla suuntana Iiroo, Punsa, Hankanen, Kokkovalkeinen tai Limajärvi. Ahven on Oivan paras kala mutta hyviä ovat myös hauki, kuha, lohi ja muikku. Mitään ei heitetä pois.
Oiva on pitänyt tarkkaa kirjanpitoa vuosittaisista kalasaaliistaan. Jos jotain kuvaa harrastuksen laajuudesta kykenen antamaan niin esim. v. 2001-2004 saalis oli 12 470 kpl eri kaloja ja v. 1997-1998 pelkkä pilkkisaalis oli 3 351 kpl.
Suurin ahven on noussut Lauttosesta 2 100 g ja suurin hauki Iiroosta syöttikoukulla 9 500 g.
Paistettu kala on Oivan mielestä parasta mutta hän on myös savustanut ja valmistanut säilykekalaa lasipurkkeihin. Oiva on toiminut Kuninkaanjoen kalastuskunnassa yli 30 vuotta.
Papan kanssa kalassa
Oivan isoisä oli kalamies ja valmisti pyyntivälineensä itse. Pappa otti Oiva-pojan usein kalareissuilleen mukaan ja niistä hetkistä on jäänyt mukavat muistot ja mitä ilmeisimmin myös kipinä harrastukseen.
Oiva suosittelee kalastusta myös nuorille polville hyvänä harrastuksena ja rentoutumismuotona.
Häntä kyllä harmittaa kun turvetuotanto on sotkenut Soinissa lähinnä verkko- ja katiskakalastusta. Hän toivookin, että asiaan kiinnitetään jatkossa yhä enemmän huomiota.
Puutöitä, puukkoja, kelloja, tauluja, koreja, pannunalustoja…
Nelimarkan piharakennuksessa on Oivalla käsityöverstas. Huone täynnä erilaisia koneita, työkaluja ja tarvikkeita. Siellä ovat syntyneet tuhannet esineet kuten katajaiset kipot, sidontanauhoista valmistetut lukuisat korit, pannunaluset, kellot, puukot ja jopa huonekalut.
Tuotteet ovat menneet lähinnä lahjoina, jos joku on halunnut jotain ostaa niin sekin on ollut mahdollista. Mutta käsityöt kuten kalastuskin on ollut Oivalle puhdas harrastus ja ajanviete.
Tulossa lämmin kesä
Oiva osaa ennustaa säätäkin, lähinnä kalan evään väristä. – Alkanut kesä on aluksi sateinen mutta lämmin kesä sieltä on tulossa. Ja kolme vuorokautta ennen Oiva tietää milloin sää vaihtuu, silloin repii lonkkaa erityisesti.
Tärkeää on säilyttää kiitollinen mieli
Oiva ja Liisa ovat olleet naimisissa 57 vuotta. Vastoinkäymisiäkin on elämä tuonut tullessaan mutta niistä on selvitty ja päällimmäisenä on kiitollisuus. – Hartain toiveemme on, että saisimme olla mahdollisimman pitkään yhdessä, tuumaa Liisa vakavoituen. Siihen ajatukseen on sivullisenkin helppo yhtyä.
Lauttopuron varsilla..
Liisa liukkaasti lenkin heittää
sitä ennen kahvit ukolle keittää
– puro virtaa hiljaa..
Oivalla parhaimmat tarinat ja jutut
saa niistä kuulla vieraat ja tutut
– puro virtaa hiljaa..
Luoja meille sadetta, paistetta antaa
liikaa ei murhetta kenkään tarvi kantaa
– puro virtaa hiljaa.. jatkaen vuosien siltaa
Leila Peura
