– Nyt sais jo sataa vettä tai vaikka vanhoja akkoja ja ukkoja töihin!
Tämä harvinainen puuskahdus kuultiin eräässä urakoitsijapalaverissa toukokuun kuivan kauden jälkeen. Sateita ja pientä taukoa turvetuotantoon saatiin odottaa kesäkuu alkuun saakka. Osaavan työvoiman pulaan ei kesäkuukaan tuonut helpotusta. Ja kuuma kausi turpeen nostossa on jatkunut heinäkuussakin.
Turvetta nostetaan mm. kasvu-, kuivike- ja energiakäyttöön. Suomen turvemaista turvetuotannossa on 0,7 prosenttia. Vuonna 2016 energiaturpeen tuotannossa oli 45000 hehtaaria ja ympäristöturpeiden tuotannossa 5000 hehtaaria turvemaata.
Ennätyksellisen lämmin ja kuiva toukokuu tuli kuin tilauksesta täyttämään vähiin käyneitä turvevarastoja.
Tuotantokentille päästiin koko maassa toukokuun ensimmäisellä viikolla, ja pouta jatkuikin sitten viikkokausia aina kesäkuulle saakka. Tämä nosti teollisuustuotannon volyymi-indeksiäkin toukokuussa, vaikka kuivuus ja tuulet alkoivat rajoittaa tuotantoa loppukuusta.
Heinäkuun alkuun mennessä varastoihin on saatu monin paikoin turvetta jo kaksinkertaisesti verrattuna viime vuoteen.
Kuivista tuotanto-oloista johtuen satokierto on lyhennetty ja aumoihin on saatu silti kuivaa turvetta. Kasvu- ja kuiviketurpeiden tuotannossa liika kuivahtaminen haittaa, jos veden imeytymisominaisuus kärsii ja pölyävyys kasvaa.
Pulaa työvoimasta ja uusista alueista
Nyt säiden puolesta turvetta nousee, jos vain on osaavaa työvoimaa, kalustoa ja sopivassa tuotantokunnossa olevia alueita. Suotuisalla kaudella on saatu nostettua vanhoilta, mataloituneilta kentiltä jäljellä oleva turvekerros.
Pulaa on nyt uusista tuotantoalueista, joita voidaan hyödyntää tehokkaasti ja ympäristöä vähemmän kuormittavasti. Kylmä talvi ja kevät nostivat kaikkien turvetuotteiden kysyntää. Hyvin varastoitua turvetta voitiin ajaa jopa viisi vuotta vanhoista aumoista tyydyttämään kohonnutta energiantarvetta, turvekuiviketta kysyttiin ulkomaita myöten ja kasvuturpeen vahva menekki jatkui.
Alan yrittäjät ovat ilmaisseet vakavan huolensa osaavan työvoiman vähentymisestä. Kolme edeltävää turvetuotantokautta olivat heikkoja kausityövoimankin kannalta. Parantuneen työllisyyden myötä mahdolliset työntekijät ovat joko muissa töissä tai eivät ole kiinnostuneita keikkatyöstä.
Osaavuuteen liittyy olennaisesti työhön sitoutuminen, motivaatio ja keskittymiskyky: töistä voidaan olla kiinnostuneita ja traktoriakin halutaan ajaa, mutta vastuullinen ja itsenäinen työ urakkaluontoisesti tuntuu sopivan liian harvalle, vaikka korvaus työstä olisi hyvä.
Alalle olisi tarvittu arviolta vähintään 300–500 osaavaa työntekijää lisää tälle kaudelle. Useat yrittäjät kertovat saaneensa vanhemman polven työntekijöistä ja jopa eläkeläisistä apua työntekijäpulaansa.
Suhdanneherkällä alalla toivotaan paitsi monipuolistuvaa tuotevalikoimaa, myös sääntelyn pitkäjänteisyyttä ja ennustettavuutta, jotta ala työllistäisi jatkossakin ja tuottaisi yhä parempaa arvonlisää ja monipuolisia tuotteita tärkeästä kotimaisesta luonnonvarasta.
