Lappajärven kesän merkittävin kulttuuritapahtuma lipui rasvatyynen veden pinnalla tiistai-iltana. Nykälän laiturista lähtenyt Veannetar oli lähes loppuunmyyty, lämmintä yli kolmekymmentä astetta ja kulttuurinautinto vertaansa vailla.
Runot ja musiikki kävivät vuoropuhelua liikkumattomassa järvimaisemassa, monen Arto Mellerin runon syntylähteellä. Esittäjinä olivat Tuija Ahola (lausunta) ja Antti Purola (harmonikka).
Lappajärveläissyntyisen Mellerin (1956-2005) lähisukulaisia ja muuta kulttuuriväkeä monesta Järviseudun kunnasta oli nauttimassa esityksestä laivalla. Yleisön toive oli, että Aholan ja Purolan esityksiä kuultaisiin jatkossakin.
Runoissa kotiseuturakkautta ja -vihaa
Runoristeilyn ohjelmassa oli kahdeksan runoa: Se poika, Keskipäivä, Sinä yönä kun veret seisahtuivat todella, Matala, Haiku lakeuden yllä, Jos liittyisinkin Runopiiriin, Syvän Etelän yöt ja Kasvaa ihmisenä.
Runoihin liittyvät sävellykset Antti Purola teki alun perin Kulttuuriyhdistys Karikon Elävien kirjoissa -produktioon vuonna 2007. Risteilyllä lausunta ja musiikki kulkivat lomittain, jolloin äänenvahvistimia ei tarvittu. Purolan eri teemoihin tekemät sävellykset vaihtelivat monipuolisesti tangosta bluesiin.
Lausuja Tuija Aholan setin suosikkiruno on Syvän Etelän yöt Mellerin kokoelmasta Mau-Mau vuodelta 1982.
– Runossa kuuluu yhtä aikaa palava rakkaus kotiseutuun ja kumpuava viha sitä kohtaan, se kotiinpaluu kun vanha Jim tulee Kauhavan asemalle tuhlaajapoikaa vastaan, Ahola ihastelee.
Purolan sävellys runoon on improvisoitua bluesia ja silkkaa revittelyä vahvoissa tunnelmakuvissa, lainaus runosta: ”Ku-Klux-Klanin lakanat hulmuavat lakeuden yllä…Tämä tie vie New Orleansiin Kaustisen kautta, ja Syvän Etelän taivaanrannassa sammuvat Kälviän kirkonkylän valot.”
Veanteen syväyksen malmikellot
M/S Veannettaren kapteeni Jouni Niemelä kertoo, että laiva tekee päivässä yleensä kaksi reittiristeilyä teatteriristeilyjen lisäksi.
– Väkeä on ollut kiitettävästi mukana tänä kesänä, Niemelä kehuu.
Runoristeilyllä puulaivan reitti kulki Veanteen saaren ja Lukkarinsaaren välistä ja kävi kiertämässä Kirkkokarin. Paluumatkalla alus lipui Veanteen syväyksen päältä.
Illassa esitetty Keskipäivä-runo Mellerin esikoisteoksesta Schlaageriseppele (1978) on toinen Tuija Aholan suosikeista, johon Antti Purola on säveltänyt kilju-tangon. Purola kuvaa sävellystään rempseästi soivaksi ja monista aineksista kootuksi, josta tangontuntija voi tunnistaa useamman kappaleen.
Katkelma runosta: ”Minä kuulen kaiken: miten maapallo pyörii humisten kesästä kesään, maan hiiva paisuttaa mullan ja siitepölylautta värisee vedenkalvossa: Veanteen syväyksessä soivat upotetut malmikellot ikuisia kahdentoista lyöntejä.”
T. Tyynelä
