Lehtimäeltä lähtöisin oleva, ja tälle seutukunnalle pianisti -vaimonsa kanssa Uudeltamaalta paluuta suunnitteleva, taidevalokuvaaja Antti Hintsa on kuluvan vuoden aikana kuunnellut tarinoita metsästä.
Eri-ikäiset miehet ja naiset ovat kertoneet hänelle metsän merkityksestä, sen tarjoamasta työstä, mutta myös levosta ja rauhasta.
– Ajatus hankkeesta syntyi, kun isäni metsät siirtyivät minulle ja veljelleni tilan sukupolvenvaihdoksen myötä. Tätä kautta tutustuin vanhaan metsurisukupolveen. Koska olen valokuvaaja, koin tärkeäksi heidän kokemuksellisen historiansa tallentamisen kuvaten ja haastatellen metsän tuntijoita.
Hintsa sai Kotini on metsä – Metsäkäsityksiä Etelä-Pohjanmaalta -hankkeelle aloitusapurahan Taiteen edistämiskeskukselta ja myös Alajärven kaupunki sekä Vimpelin ja Soinin kunnat ovat tukeneet sitä.
Kuluvan vuoden ajan ja toukokuusta alkaen aktiivisemmin Hintsa onkin nyt kuullut ja kuunnellut Alajärven, Vimpelin ja Soinin alueen ihmisiltä tarinoita metsästä. Hän on haastatellut ja kuvannut ja nyt kotinionmetsa.com -sivustolle on julkaistu ensimmäinen haastattelu upeine kuvineen, soinilaisen Tuomo Meskasen ajatuksia metsästä.
– Jatkossa haastatteluja tulee sivustolle lisää viikon, parin välein.
Kaikki haastattelut ja kuvat eivät nettisivustolle tule, vaan kokonaisuudesta julkaistaan kirja. Osa haastatteluista tuleekin löytymään pelkästään myöhemmin julkaistavasta kirjasta, jossa kuvat ja kuvattavien ajatukset pääsevät paremmin oikeuksiinsa.
Tämän lisäksi Kotini on metsä -teemaiset näyttelyt tullaan näkemään kaikissa kunnissa, joissa haastatteluja on tehty. Vimpelissä näyttely on lokakuussa, Alajärvellä joulukuussa ja Soinissa vuoden 2019 alussa. Kaikki alueen kunnat ovat tukeneet kunnissaan tapahtuvia näyttelyitä.
Haastateltavia Hintsa on löytänyt jopa riemastuttavan hyvin. Metsänhoitoyhdistykset ovat olleet aktiivisia, samoin sosiaalisen median kautta on tullut vinkkiä. Uusdia haastateltavia etsitään kuitenkin edelleen, joten Hintsalle voi ilmoittaa niin itsensä kuin tuttunsakin.
– Metsä on tärkeä asia, josta halutaan puhua ja kertoa sen merkityksestä. Paino haastatteluissani ei ole esimerkiksi vanhoissa työtavoissa, vaan ne ovat puheenvuoroja metsästä ja sen kokemisesta.
Haastateltavia ei ole rajattu myöskään iän tai sukupuolen perusteella. Tärkeää on tavoittaa vanhempaa väkeä, mutta mukaan mahtuu vanhoja ja nuoria, naisia ja miehiä. On metsässä työtä tekeviä, metsästäjiä ja metsässä liikkuvia retkeilijöitä.
Tarinat metsästä ovat hyvin henkilökohtaisia. Hintsa kertoo, että vaikka kaksi metsuria, tai kaksi retkeilijää kertoo hänelle metsästä, kokemus on aina henkilökohtainen ja näkökulma uusi.
– Yhteistä on se, että metsä koetaan rauhoittavana elementtinä. Rauha, hiljentyminen ja kiireen pysähtyminen. Aikaa itselle ja omille ajatuksille. Nämä ovat asioita jotka kokemuksissa toistuvat, Hintsa sanoo ja toteaa, että metsä vetää meidät mietteliääksi.
Hieman yllättäen metsän kokevat rauhoittavaksi myös ne, joiden työpaikka on metsässä. Metsä ei ole vain työ, vaan se tarjoaa paljon muutakin.
Hintsa itse on kokenut metsän pitäkään taidekuvan ja inspiraation lähteenä. Myös hänelle metsä on rauhoittumista, paikallista ja metsämaiseman historiaa.
Hankkeen myötä hän on päässyt tutustumaan ennestään vieraampiin Soinin ja Vimpelin metsiin ja saanut todeta, että metsistä löytyy monia paikallisia nähtävyyksiä, joista juuri kukaan ei tiedä. Tarkoitus ei olekaan tehdä näitä paikkoja julkisiksi, vaan metsäalueiden anonyymius säilytetään.
Tuula Jokiaho
