Evijärvellä syntynyt ja kasvanut, tällä hetkellä ähtäriläinen kirjailija Armi Toivolan kuudes kirja on juuri ilmestynyt. Kirja on nimeltään Kaivo ja jatkoa kirjailijan lapsuusmuistoihin pohjautuvaan Riihi-romaaniin.
Molemmissa näissä kirjoissa Järviseudun murteen osuus on huomattava, sillä sitä esiintyy dialogeissa.
50–60-lukujen vaihteeseen sijoittuva Riihi-romaani ilmestyi 2017. – Sain silloin paljon toiveita kirjoittaa jatkoa. Kirjan nuorenparin elämä kiinnosti monia.
– Yllättäen ihmisiä jäi myös vaivaamaan, mitä kovia kokeneelle Kallelle jatkossa tapahtui, vaikka mies olikin tarinassa vain sivuosassa. Tarinan päättyessä hän jäi mielisairaalaan, Toivola sanoo.
Toiveet on nyt toteutettu. – Vaikka Riihi-kirjan päähenkilöt jatkavat uudessa romaanissa elämäänsä, tarina on itsenäinen eikä edellytä Riihen lukemista. Toki jotkut asiat on helpompi ymmärtää, kun taustat ovat tiedossa.
Kaivon tarinassa eletään vielä 60-lukua. Riihen tapahtumista on kulunut seitsemän vuotta. Epilogissa syntynyt lapsi, Teresa, on juuri aloittanut koulun. – Muistelin aikaa, jolloin itse aloitin koulutaipaleeni. Näistä muistoista kokosin aineksia Teresan koulupäiviin.
Oli mielenkiintoista palata lapsuuteen ja muistella. Ajat olivat silloin erilaiset. Nykyajan lapsille ja nuorille sen ajan käytännöt aiheuttavat suurta ihmetystä, mutta aika oli silloin sellainen, eikä kummastuttanut ketään.
Luokassa ei esimerkiksi saanut sanoa mitään, jollei ensin nostanut kättä pystyyn, viitannut. Kun opettaja antoi luvan puhua, piti nousta pulpetin vierelle seisomaan. Liitutaulu ja liitu taisivat olla tuolloin opettajan tärkeimmät opetusvälineet.
Juhan ja Kaarinan perheeseen on syntynyt kaksi muutakin lasta. He asuvat edelleen talossa, jonka aikoinaan ostivat. Rakennusta on vähitellen remontoitu, mutta mukavuuksia siellä ei vieläkään ole. Tarpeet tehdään pihan perälle ja vesi kannetaan kaivosta.
Perheen pää tekee raskaita metsätöitä, mikä vaatii veronsa. Terveysongelmia alkaa tulla ja kotona tapahtuu muutakin sellaista, joka vaikeuttaa perheen selviämistä.
Tässä tarinassa raapaisin myös henkimaailman asioita. Halusin kirjaan jotakin erilaista pohdittavaa, pientä lisäjännitystä. Lisäksi Teresa-tyttö joutuu koulumatkoillaan tekemisiin oudosti käyttäytyvän miehen kanssa.
Uskon, että ainakin kotikylässäni Evijärven Kerttuankylässä vanhempi polvi huomaa, mistä ideat moniin kirjan tapahtumiin ovat lähtöisin, Toivola uskoo.
– Pitää kuitenkin muistaa, että romaani ei ole tosikertomus, vaan fiktiivinen tarina.
En siis ole muistanut asioita väärin, vaan tarkoituksella muuttanut ja dramatisoinut niitä. Perheen elämään olen upottanut asioita omasta lapsuudestani. Muistan, kun meidän vesikaivomme romahti. Vettä ei ollut, mutta siitäkin ajasta selvittiin.
Toivola on saanut paljon kiitosta Järviseudun murteen käytöstä Riihi-kirjansa dialogeissa. Murretta on myös Kaivo-romaanissa.
– Romaanissa täytyy kuitenkin aina muistaa, että kirjan tekstiä pitää ymmärtää muidenkin kuin järviseutulaisten, että harkintaa piti joidenkin ilmausten kohdalla käyttää.
Murre ei ole samanlaista jokaisessa Järviseudun kunnassa. Itse olen kasvanut Evijärvellä, joten se puhetyyli varmasti erottuu. Vimpeliläinen mieheni toi kuvaan Vimpelin murteen. Pari vuotta sitten kuolleen anoppini puhetyylistä sain paljon ideoita.
Kirjan on kustantanut Atrain & Nord. Kirjan kansikuva on kirjailijan oma otos Ähtärin Pemu-järven syksyisestä maisemasta.
