Kun Samuli Pitkänen vuonna 1949 urakoi kuorma-autollaan halkojen ja apulannan ajoa saadakseen rahat kyläkaupan perustamiseen, elettiin Kuoleman kylällä Alajärvellä erilaisia aikoja kuin nyt.
Tuolloin kauppatavarat oli maksettava tukkuun heti käteisellä, joten kauppiaaksi aikovan Samulin ei auttanut muu kuin koota riittävän paksu nippu rahaa mukaansa Vaasan reissulle.
Kuoleman kylälle kauppa oli kuitenkin turvallista perustaa, sillä taloja oli paljon ja joka pirtissä paljon lapsia. Sodanjälkeisinä vuosina vain aniharvassa talossa oli autoa, joten kyläkaupat olivat äärettömän tärkeitä.
Kaupalle tultiin jalan tai polkupyörällä ja sieltä piti saada kaikki napeista heinäsuolaan saakka.
Parhaina aikoina alueella olikin jopa neljä kyläkauppaa, Pitkäsen kyläkauppa keskellä Kuolemaa niistä yksi.
Edistyksellisesti kaupalla aloitettiin heti myös bensan ja dieselin myynti – samat bensapumput palvelevat tankkaavia asiakkaita edelleen. Niiden sisältö on muuttunut, mutta ulkokuori on ennallaan.
Pitkäsen perheen pojat Kalevi ja Keijo löysivät aikanaan vaimot läheiseltä Koivumäeltä, identtiset kaksossisarukset Arjan ja Airin.
Arja tuli appiukon kauppaan työhön vuonna 1976 ja sisko Airi 1984, miesten suunnatessa tarmonsa perheen kuljetusyrityksen toimintaan.
Viikatteita ei enää valikoimissa
Arjasta ja Airista on vuosikymmenten saatossa muodostunut tärkeä osa koko kaupan persoonaa. Sen lisäksi, että Kuoleman kaupasta löytyvät tietenkin kuoleman kauppiaat, on tutuillakin asiakkailla yhä vaikeuksia tunnistaa, kumpi kauppiaista on kulloinkin kyseessä.
Kuoleman kauppa nostaa terminä hymyn huulille ja se on myös tärkeä vetovoimatekijä kaupalle.
Kuoleman kaupassa ei todellakaan koskaan tiedä, kuka ovelle tulee. Sinne saatetaan ajaa satojen kilometrin päästä polttariporukalla tai ovesta astuu sisään televisiosta ja tanssilavoilta tuttuja julkkiksia, joista on tärkeää käydä Kuolemassa ja Kuoleman kaupalla.
Kaikki paikalle viereiseltä vilkkaalta valtatieltä poikkeavat eivät tiedä saapuneensa Kuoleman kauppaan. Silti kauppaan astuminen saa lähes aina ensi kertaa tulevalta asiakkaalta saman ällistyneen huomion: täältähän löytyy vaikka mitä!
Airi ja Arja nauravatkin, että juuri kukaan ei tieltä päin katsoessa arvaa, miten isosta kaupasta on kyse. Samuli -apen alkuperäinen kaupparakennus on purettu ja nykyinen, 1960 rakennettu kauppa on laajennettu takaosastaan useampaankin otteeseen.
Peruselintarvikkeiden lisäksi kaupassa on ”kaikkea” muutakin – rautaosastoa, käyttötavaraa, vaatetta ja mitä muuta? Nappejakin, edelleen, tosin niitä ei juuri kukaan enää osta.
– Viikatteita meillä ei enää ole myynnissä, sisarukset ilmoittavat iloisesti, vaikka viikate on aikanaan ollut tärkeä artikkeli Kuoleman kaupan valikoimissa.
Paljon ovat valikoimat muuttuneet muutenkin niistä vuosista, jolloin sisarukset ovat työnsä kaupalla aloittaneet.
Aluksi asiakkaita palveltiin tiskin takaa, itsevalintaa ei ollut. Juustot ja makkarat oli tiskissä isoina paloina, käristeet isoissa kasseissa, joista asiakkaalle annettiin hänen pyytämänsä määrä. Lihat paloiteltiin ja pakastettiin itse.
Tärkeitä artikkeleita olivat haravat ja hangot. Aitalankaa ja nuppeja piti varata keväisin isoja määriä. Heinäsuolaa, eli säkkisuolaa oli niin ikään oltava aina valikoimissa.
Edelleen Pitkäsen kaupalta löytyy tuotteita laidasta laitaan ja asiakkaat arvostavat sitä, ettei joka asian takia tarvitse ajaa kauemmas.
Uskollinen asiakaskunta
Kyläkauppoja on enää vähän, mutta Pitkäsen kaupalla on puolellaan monta tekijää. Ensimmäinen niistä ovat alueen asukkaat, jotka käyttävät uskollisesti kaupan palveluja hyväkseen. Toinen kivijalka ovat alueen kesäasukkaat ja kolmas Sinistä tietä kulkevat autoilijat.
– Moni ohikulkija poikkeaa tässä säännöllisesti, mutta päivittäin tässä käy ihan uusiakin asiakkaita.
K-Kauppa Pitkäsellä on myös tulevaisuutta, sillä Arjan tytär Annika on kaupassa työssä.
Annikalle oli aikanaan itsestään selvää, että hän haluaa tehdä työtään kaupassa ja hän tulikin mukaan työhön heti kauppiksesta päästyään kymmenisen vuotta sitten. Airin poika taas on mukana perheen kuljetusyrityksessä.
Kyläkaupan 70 -vuotista historiaa juhlitaan Kuolemassa perjantaina 17.5. koko päivän kakkukahvein!
Tuula Jokiaho
