Alajärven nuorisoseuralla oli niin sanotusti tupa täynnä, viimeistä istuinta myöten, kun Aaltoa ja Aarioita -festivaaliin kuuluneessa Sadan ja sävelen illassa, joka oli samalla Alajärven nuorisoseurantalon satavauotisjuhlakonsertti. Iskelmälaulaja Mikael Konttinen ja mezzosopraano Essi Luttinen tarjoilivat ikimuistoisen musiikillisen aikamatkan pianisti Petri Haapasalon ja trumpettia, haitaria ja koskettimia soittaneen Pasi Piispasen säestämänä. Konsertissa esitettiin yksi kappale jokaiselta vuosikymmeneltä.
Kun itsenäinen Suomi täytti sata vuotta, koostivat Luttinen, Konttinen ja Haapasalo laulumusiikin konsertin, jossa käytiin läpi itsenäisen kansakunnan vaiheet ja käänteentekevät ja muuten merkitykselliset hetket sanoin ja sävelin. Alajärvellä sanoista eli etukäteen kootun tekstin lukemisesta piti huolen Anna-Mari Alanen. Oman tunnelmansa iltaan toi se, että salia valaisi lähes yksinomaan ulkoa tullut luonnonvalo.
Tekstit tarjosivat yhteiskunnallista ja musiikillista täsmätietoa, esimerkkinä vaikkapa Lasse Mårtensonin säveltämä Myrskyluodon Maija: se on kaikkien aikojen myydyin nuotti suomalaisessa musiikkikaupassa.
– Ehdotimme Aaltoa ja Aarioita ry:n Elina Mikkoselle viime vuonna, että voimme tulla Alajärvelle esiintymään, kun nuorisoseurantalo täyttää sata vuotta, valotti Essi Luttinen konsertin taustoja.
Tulkintaa ja tunteita
Moni lauantai-iltana kuultu sävelmä on tullut alun perin tunnetuksi elokuvasta, kuten vaikkapa Georg Malmsténin säveltämä Auringon lapset. Se kuultiin ensimmäisen kerran suomalais-virolaisena yhteistyönä vuonna 1932 valmistuneessa samannimisessä elokuvassa.
Illan aikana liikuttiin tunnelmasta toiseen. Hiski Salomaan Lännen lokari päättyi Konttisen, Haapasalon ja Piispasen yhteislauluun, josta ei puuttunut rehvakkuutta tai huumoria. Essi Luttisen tulkitsema Mä olen mikä olen toi esiin hänen muuntautumiskykynsä ja taitonsa tulkita myös kevyempää musiikkia. Illan helmiin kuului Mikael Konttisen esittämä kasarihelmi Autiotalo, joka oli sovitettu bossa novaksi. Teemu Brunilan säveltämä ja Jenni Vartiaisen ensimmäiseltä sooloalbumilta löytyvä Ihmisten edessä taipui puolestaan tangoksi. Encore oli taattua 60-lukua: Carolan ja Lasse Mårtensonin tunnetuksi tekemä duetto Mä lähden stadiin.
Muistoja ja mietteitä
Essi Luttinen kertoi konsertin jälkeen, että ilmassa oli iltamatunnelmaa: tarinointia ja laulut liittyvät kontekstiin ja historialliseen aikajanaan. Mikael Konttinen komppasi laulajakollegaansa toteamalla, että kokonaisuus nosti pintaan muistoja sekä kuulijoissa että esiintyjissä.
– Ihmiset alkavat miettiä, kela pyörii. Muistellaan, että ”silloin tehtiin sitä ja tätä”. Vanhemmat ovat kertoneet kuulijoina olleille, että tiettynä aikana Suomessa ei saanut tanssia, viittasi Konttinen vuosina 1939–44 ja lievennettynä aina vuoteen 1948 saakka voimassa olleeseen tanssikieltoon, josta kerrottiin konsertin aikana.
Essi Luttinen valotti puolestaan, että kappaleiden sovituksista tehtiin omannäköisensä. Sovituksista vastasi Petri Haapasalo ja myös muut illan esiintyjät. Konttinen totesi konsertin olleen mielekäs myös esiintyjilleen. Konsertissa oli hänen mukaansa monta tasoa Aallosta ja satavuotiaasta rakennuksesta lähtien.
Aaltoa unohtamatta
Alajärven suojeluskuntatalo eli sittemmin nuorisoseurantalona tunnettu rakennus on Alvar Aallon ensimmäinen julkinen suunnittelutyö. Sairaalatien varrella olevan talon piirustukset ovat sadan vuoden takaa. Talo valmistui vuonna 1920 ja vihittiin käyttöön saman vuoden marraskuussa. Aumakattoinen rakennus maalattiin Aallon omasta toiveesta keltaiseksi.
Rakennus vaurioitui tulipalossa syyskesällä 1983, kun salama löi talon välittömässä läheisyydessä olleeseen koivuun. Palo levisi talon näyttämön puoleisesta päädystä. Talon korjausta varten saatiin mittava avustus opetusministeriöltä. Uusia vihkiäisiä vietettiin vuonna 1985.
Sadan ja sävelen illassa kuultiin myös Alvar Aalto -säätiön tervehdys, jonka toi Noora Kiili. Hän kertoi, että säätiössä valmistellaan muiden muassa Aallon arkkitehtuurin liittämistä Unescon maailmanperintökohteiden aielistalle.
– Alvar Aalto sai Alajärven kirkon lehtereillä voimakkaan kauneuden inspiraation ja teki huikean uran, joka tänä päivänä toimii esikuvana ympäri maailmaa. Aallon kohteita tullaan katsomaan Japanista, Yhdysvalloista, Espanjasta ja joka puolelta Eurooppaa. Näissä kohteissa täytyy olla jotakin erityistä. Kaikilla kohteilla on kaksi elämää: suunnittelijan pöydällä ja rakennuksen käyttönä.
Virpi Poikelin
