Perinnöllisyystekijät määrittävät voimakkaasti miten tehokkaasti ihmisen elimistö käyttää rasvaa energialähteenä. Osin yhteys voi selittyä myös lapsuuden ja nuoruuden kasvuympäristön vaikutuksella.
Jyväskylän yliopiston liikuntatieteellisen tiedekunnan tutkimuksessa selvisi, että identtiset kaksoset käyttivät levossa rasvaa energianlähteenä samankaltaisella teholla. Vielä tätäkin enemmän kaksoset muistuttivat toisiaan liikunnanaikaisen rasvan käytön huippuarvon osalta.
Laajaan FITFATTWIN-tutkimukseen osallistui 23 identtistä mieskaksosparia. Yhdeksän parin kaksoset erosivat toisistaan liikunnan harrastamisen suhteen tutkimusta edeltävän kolmen vuoden ajalta.
Tutkimuksessa selvitettiin perimän ja liikunnan harrastamisen yhteyttä rasvan käyttöön energianlähteenä levossa ja polkupyöräergometritestin aikana.
– Osin yllättävää oli, että liikunnan harrastamisen suhteen toisistaan eroavien kaksosten välillä ei havaittu suurta eroa rasvan käytössä levossa tai liikkuessa, tohtorikoulutettava Jari Karppinen sanoo.
Tutkimuksen taustalla oli tieto siitä, että rasvan käytön tehokkuus vaihtelee voimakkaasti ihmisten välillä. Kuitenkin vain alle puolet vaihtelusta on aiemmin pystytty yhdistämään eroihin elintavoissa tai kehonkoostumuksessa.
Perimän on ajateltu selittävän loput vaihtelusta, mutta tutkimusnäyttö tästä on puuttunut. Lisäksi tutkimuksessa havaittiin, että korkeampi liikunnanaikainen rasvan käytön huippuarvo oli yhteydessä alhaisempaan veren insuliini- ja glukoosipitoisuuteen sokerirasituskokeen aikana.
– Perimän yhteys rasvojen käyttöön näyttäytyi aineistossa osin jopa liikunnanharrastamista suurempana, Karppinen kertoo.
Myös havaittu yhteys rasvan käytön huippuarvon ja sokerinsiedon välillä voi selittyä perimän vaikutuksella, koska monet geenit vaikuttavat samanaikaisesti sekä rasva- että sokeriaineenvaihduntaan.
FITFATTWIN-tutkimusta johtaa liikuntalääketieteen professori Urho Kujala. Tutkimusta ovat tukeneet mm. EU ja opetus- ja kulttuuriministeriö.
