Suru. Kuolema. Rakkauden päättyminen. Marraskuinen synkkyys. Teräviä huomioita elämän eri alueilta – myös itseironisella otteella ja mustalla huumorinpilkkeellä höystettynä. Tätä kaikkea tarjoaa vimpeliläislähtöisen Eija Koskelan toinen runokirja, joka on saanut nimekseen Loppuunsaatettuja. Runojen taustalta löytyy myös oikeita ihmisiä ja oikeita tapahtumia.
Neljä vuotta sitten ilmestyneen Näppäinvirheitä-kirjan pikkusisko – kuten Koskela itse kutsuu uutuusteostaan – lähti purkautumaan syksyn fiiliksistä. Kevään lapsena Koskelalla on syksyisin ankea olo ja energiat vähissä.
– Pandemia-aika on mennyt itselle aika syvälle. Ihmisten yleinen ahdistuneisuus ja kategoriointi rokotettujen ja rokottamattomien leireihin ahdisti – samoin ihmisten perusoikeuksien rajoittaminen.
Koskela kertoo käyneensä syksyllä läpi myös muita ahdistaviakin käsittelemättömiä aiheita: ihmisten menettämisiä ja parisuhteiden päättymisiä.
– Ajattelin, että minäpä koitan kirjoittaa ja tulisivatko ne tekstinä pihalle – ja kyllähän ne sitten tulivat. Kirjan tekstit ovat periaatteessa syntyneet syksyn kuukausien aikana.
Aiheita elävästä elämästä
Loppuunsaatettuja-runokokoelman kansien välissä on 60 runoa. Teksteihin perehtyessään lukija huomaa, että alavireisyyden lisäksi nousee esiin myös muita teemoja ja runojen pohjavire kirkastuu. Runoissa puidaan esimerkiksi ystävyyttä, kiirettä ja kirjoittamista sekä fiilistellään hyvän päivän tunnelmia. Tosi, todempi, ikä -runossa Koskela toteaa nasevasti, että ikä ei ole numero vaan se on sana.
– Edeltäjänsä tapaan kirja on sillisalaatti ja sieltä löytyy vähän sitä sun tätä. Ehkä tässä on enemmän tummia sävyjä, jos vertaa isosiskoon.
Omasta mielestään Koskela ei ole synkkä ihminen. Uudessa runokirjassa on Koskelan mukaan synkkä puoli edellistä kokoelmaa enemmän esillä.
– On ollut puhdistavaa käydä läpi noita asioita. Minulle tuli olo, että haluan kirjoittaa vielä kirjan jossain vaiheessa, sitten kun siltä tuntuu ja tekstejä on tullakseen. Minulla ei ole ollut tiettyä aikaa, että olen istahtanut kirjoittamaan jotakin vaan olen ottanut palan sieltä ja toisen täältä ja sovitellut aikatauluuni.
Ideat paperilapuille
Loppuunsaatettuja-runojen kirjoitusprosessistaan Eija Koskela paljastaa, että hänellä oli kotona siellä–täällä paperilappuja, joihin hän oli kirjoittanut sanan tai jonkin mieleen tulleen virkkeen. Hän saattoi ottaa lapun ja lähteä rakentamaan runoa sanan tai virkkeen ympärille. Myös muistikirja on ollut käytössä.
– Välillä olen istunut sohvalla läppäri sylissä ja välillä sängyn päällä tai pöydän ääressä. Osaa teksteistä on tullut jonkin verran hiottua.
Eija Koskela sanoo, että omaa tekstiä on vaikea lokeroida. Tekstit ilmentävät runon kirjoittajaa itseään ja hänen ajatusmaailmaansa. Hänen mielestään on ihanaa, jos runon lukijaa jää mietityttämään jokin tekstissä oleva asia ja jos lukija löytää teksteistä jotakin itselleen. Tämänsuuntaisia kommentteja hän kuuli Kurikan, Isonkyrön ja Vimpelin kirjastoihin suuntaamissaan runoilloissa.
Kirjoittaminen on toimittajan työtäkin tekevälle Eija Koskelalla verissä. Ainekirjoitus oli hänen kouluaikainen suosikkiaineensa. Ensimmäiset kirjantapaiset tekstinsä hän kertoo kirjoittaneensa ala-asteella.
– Olen aina tykännyt keksiä tarinoita. Koulussa oli kirjoittamiseen kannustava ilmapiiri. Tykkään valtavasti henkilöhaastattelujen tekemisestä ja kirjoittaa toisten ihmisten elämästä. Runous tuli yllätyksenä, en ollut koskaan kirjoittanut runoja.
Eija Koskela tunnustautuu kirjojen ystäväksi. Jos pääkoppa vaatii nollausta, hän lukee kevyttä ja loistavasti kirjoitettua kerronnallista tekstiä. Hän on kiinnostunut rajatiedosta ja lukee tähän aiheeseen liittyviä kirjoja sekä joskus elämäkertoja.
– Pysäyttävin lukukokemus ja ehdoton lempikirjani on Deborah Spungenin kirjoittama Nancy. Traaginen tarina on maailman tietoisuudessa oleva ja äidin silmin kirjoitettu – riipaiseva, karu ja suora tarina. Suosikkikirjailijani on Kauko Röyhkä.
Eija Koskela ei lupaa, että seuraava runokokoelma ilmestyy neljän vuoden kuluttua. Tietokoneen näppäimistöstä löytyy kuitenkin yksi näppäin, jota voisi käyttää seuraavan runokokoelman kansikuvana. Hänen mielessään on pyörinyt jo pitemmän aikaa erään urheilijan elämäkerran kirjoittaminen. Tästä asiasta hän kertoo keskustelleensa aina ajoittain kyseisen taiturin kanssa.
Virpi Poikelin
