– Kyllä tuo on kummallinen rustinki, kirjasi Alajärven kirkkoherra Jonatan Johansson nähtyään kruununvouti Frithiof Laguksen luona puhelimen vuonna 1895.
Tuo kummallinen rustinki – tai kapistus – eli puhelin saapui Alajärvelle 127 vuotta sitten. Kokkolan-Seinäjoen-Vaasan Telefooni Oy oli rakentanut puhelinlinjan Lappajärvelle vuonna 1895, Vimpeliin seuraavana vuonna ja vuonna 1897 Lappajärveltä Kurejoen kautta Alajärvelle.
– Kruununvouti Lagus oli mahdollisesti vetänyt yksityisen linjan Lappajärvelle. Ilmeisesti kirkkoherra Johansson käytti tätä linjaa hyväkseen, sillä hän soitteli veljelleen Kokkolaan jo helmikuussa 1897, arvelee Alajärven Puhelinosuuskunnan satavuotiset vaiheet yksiin kansiin koonnut Toivo Kivipelto.
Edistyksellistä toimintaa
Alajärven Puhelinosuuskunnan perustamisesta tulee elokuun 11. päivänä kuluneeksi tasan sata vuotta. Puhelinta Alajärvelle puuhasi vuonna 1921 seitsemän miehen edistyksellinen ryhmä. Aluksi yhtiö oli osakeyhtiömuotoinen, mutta kaksi vuotta myöhemmin yhtiö rekisteröitiin virallisesti Alajärven Puhelinosuuskunnaksi.
Kivipellon teoksessa käydään läpi käsivälitteisten keskusten aika, keskusten automatisointi, digiaikaan siirtyminen ja tätä päivää oleva valokuiturakentaminenkin asiakaskokemuksineen sekä ollaan mukana yhtiön arjessa, juhlassa ja harrastustoiminnassa.
Puhelinosuuskunnan toimintaa, satavuotista historiaa ja kehityksen kaarta kuvaavat esimerkiksi yhtiön toiminnan muuttuminen 3867 lankapuhelinliittymän palveluntarjoajasta 2000 valokuituliittymän operaattoriksi, jonka kasvusuunta on Kauhavalla. Ensi vuonna valokuitua vedetään Alahärmään, Ylihärmään ja Kortesjärvelle.
Kivipelto kertoo saaneensa neljä henkilöautokuormallista arkistomappeja tehtävänsä tueksi.
– Lähteet ovat tärkeitä, kun historiaa kirjoittaa. Alkuajoilta lähteitä ei meinannut löytää. Kymmenen vuoden tiedot – vuosilta 1935–45 – ovat hukassa eli alkuperäislähteet puuttuvat. Lehdistä on ollut paljon apua, hän kiittelee.
Kokeneelle historiikkien kirjoittajalle tarjottiin tehtävää syksyllä. Maaliskuussa 110-sivuinen vedos oli valmis lähtemään painoon.
Paikallisten asialla
Kivipelto tuo teoksessaan esille Alajärven Puhelinosuuskunnalle ominaisia pitkiä työsuhteita. 30–40 vuoden mittaiset työsuhteet eivät ole yhtiössä harvinaisia. Esimerkiksi toimitusjohtaja Olavi Sorvari palveli yhtiötä 46 vuotta.
Kirjassa kerrotaan muiden muassa, että pitkään asentajana toimineella Sulo Rajala oli 70-luvun alussa yksi harvoista asentajista, joilla oli oma kulkuneuvo. Rajalan moottoripyörällä käytiin asennustöissä Möksyä myöten, lankakerä kuljettajan kummallakin olkapäällä.
Moottoripyörän jopparilla istui asentajakollega Ossi Turpela. Joskus matkanteko saattoi talvikelillä lipsahtaa penkan puolelle.
Tekninen kehitys on ollut huimaa ja sekä Alajärvi että sitä ympäröivä yhteiskunta ovat kokeneet monta murrosta ja muutosta. Lankapuhelinliittymät jäivät historiaan viime vuonna ja ennen niin tärkeät puhelinluettelotkin ovat vain muistelon aihe historian ketjussa. Yksi asia on kuitenkin pysynyt Alajärvellä muuttumattomana läpi vuosikymmenten: osuuskunta-aate.
– Emme havittele maksimaalista voittoa vaan tarjoamme asiakkaalle palvelua edullisesti. Olemme aloittaneet pienenä yhtiönä ja olleet aina tekniikan kärjessä. Alkuvaiheessa papit ja yritykset hankkivat puhelimia ja myöhemmin myös muut kuntalaiset, summaa toimitusjohtaja Toni Harjula.
Tänä päivänä maassamme toimii ainoastaan neljä operatiivista toimintaa harjoittavaa puhelinosuuskuntaa – Alajärven lisäksi Eurajoella, Laitilassa ja Loviisassa.
Alajärven Puhelinosuuskunta työllistää tällä hetkellä 30 työntekijää ja kolme kesätyöntekijää. Yhtiö on omavarainen ja sillä on oma laskutus ja markkinointi sekä myyjät ja asentajat. Ulkoistettua toimintaa on ainoastaan valokuiturakentamiseen liittyvä maanrakennus.
Virpi Poikelin
