Eipä tainnut Eero Nelimarkka arvatakaan sitä perustaessaan vuonna 1964, miten moneen rooliin hänen museonsa taipuu. Perustarkoituksena oli tarjota maaseudun asukkaille mahdollisuus kulttuurinnälän tyydyttämiseen.
Alajärven rannan tuntumassa sijaitseva, neljä vakituista museon työntekijää työllistävä kulttuurihelmi sai keskiviikkona toivottaa vieraakseen eduskunnan sivistysvaliokunnan puheenjohtajan Paula Risikon.
Tämä ei suinkaan ollut mikä tahansa päivävierailu, vaan tarkoituksena on toivottaa poliitikot eri museokohteisiin “työharjoitteluun”, jotta nämä saavat kosketuksen työtehtävistä ja tarttumaan kiinni kohteiden tarpeisiin viedäkseen ne nähtäviksi eduskuntaan.
Suomen museoliiton koordinoiman Poliitikon museoharjoittelu -kampanjan perusajatus on kutsua poliitikkoja tutustumaan museon toimintaan käytännönläheisellä tavalla. Samalla tehdään näkyväksi museoiden toimintaa kulissien takana. Teemaviikko järjestettiin ensimmäisen kerran syksyllä 2016.
Taidetta rakastavan Risikon tehtäviin kuuluivat muun muassa taidekokoelman luettelointia, jossa teos, yleensä lahjoitettu, liitetään osaksi kokoelmaa ainutkertaisen inventaarionumeron kera, kosteutta- ja lämpötilaa mittaavan piirturin paperin vaihtoa sekä some-viestintää päivän sisällöstä.
Miten tuttua työ museoissa on ja onko taiteilija Nelimarkka sekä hänen museonsa tuttu entuudestaan?
– Olen ollut kerran aiemmin Lapualla harjoittelussa, Paula vastaa. – Museo on tuttu, muutaman kerran olen ollut täällä mukana avaamassa näyttelyä. Siinä yhteydessä ihastunut Eero Nelimarkkaan ja hänen tuotantoonsa, koska se on sellaista “pohjalaisuuden tulkkausta”, Risikko kertoo ihailua äänessään.
– Täällä näkee asiantuntijoiden työtä ja kuinka kova työ on, ennen kuin ne tänne saadaan näytille.
Risikolle yllätyksinä tulivat Nelimarkan lukuisat Pariisin matkat sekä parhaillaan käynnissä olevan taiteilija Riitta Nelimarkan näyttelyn taidesisältö, josta löytyikin lopulta hänen valitsemansa lempiteos museon valikoimasta.
– Jos ei tästä koronasta mitään muuta hyötyä ole, niin se että kulttuurin merkitys nousi. Ihmiset tajusivat, että jos meillä ei ole näitä kulttuuripalveluja, niin mitä me menetämme. Sitä puhutaan oppimisvajeesta ja hoitovajeesta, meillä on myös kulttuurivaje.
– Meidän pitää nyt pyrkiä tuomaan näitä tarjolle. Tavoitteena on lasten ja nuorten saaminen tänne museoon, tämähän on myös kasvunpaikka. Nämä on ne mitä minulle välittyy tästä kokemuksesta, vastaa lasten ja nuorten kasvavasta pahoinvoinnista ja mielenterveysongelmista huolissaan oleva Risikko kysyttäessä, millaisena hän näkee alueellisten taidemuseoiden roolin.
Mitä viestiä Arkadianmäelle halutaan välittää tämän harjoittelun myötä museolta?
– Kampanjaviikon ensisijainen tarkoitus tuoda näkyväksi museotoimintaa, tosi monille näkyy vain se näyttely ja ajatellaan, että siellä niitä tauluja pidetään seinillä ja jonkinlaisia kokoelmiakin on. Yritämme tehdä näkyväksi, että museoissa tehdään hyvin monipuolista työtä ja on monenlaisia asiantuntijoita ja monenlaista tehtävää. Ja näin syrjäseudulla sijaitsevana museona myös sen merkitystä paikkakunnalle ja alueelle.
– Toivomme, että rahoitus on pitkäjänteistä ja ennakoitavaa, jotta työtä voidaan tehdä suunnitelmallisesti. Haluamme, että kulttuuriperimä säilyy tuleville sukupolville. Pienille museoille on hyvin tärkeää, että on erilaisten kunnan ja perusrahoituksen lisäksi päälle tulevia avustuksia. Muun muassa tekijänoikeudet ovat hyvin kalliita, niihin tarvittaisiin jonkinlaista tukea, museotoimenjohtaja Elina Alkio lataa museon tarvelistaa ja kampanjan tarkoitusta Nelimarkka-museon kantilta.
– Jotta tuntee tulevaisuuden, on ymmärrettävä historiaa, tuumaa Risikko osuvasti tähän, puoltaen museoiden apurahan merkitystä taidehistorian säilyttämisestä tuleville sukupolville.
Annika Brander
