Ei ole vain kerran, ei kaksi tai kymmenen koettu seuraavaa tilannetta Vimpelin Vedon Superpesis-joukkueen matsissa. Tulostaululla kaksi paloa, päällä kolmostilanne tai ajolähtö. Viimeinen lyöjä menee kylmän viileästi ja levollisen näköisenä lyöntipaikalle. Jokeripaidan selässä lukee Mäkelä.
Kokenut kehäkettu juonii kumuraa väliin, etenijä ennättää kotipesään, syntyy voittojuoksu. Tai otteluvoittoon riittävä jakson tasoitusjuoksu.
Tällainen näytelmä nähtiin Tampereen Kaupissa. Veto pelaa lauantaina ensimmäisessä finaalinäytöksessä, kiitos Vedon sitkeyden ja Mäkelän kylmäpäisen ratkaisun.
Finaalissa vastaan tulee Sotkamon Jymy. Blääh, taas ne samat joukkueet, sanoi pesispistoksia ikänsä väistellyt Varavahdin sukulainen. No mutta! Viimeksi Veto ja Jymy ovat taistelleet finaalissa äskettäin syksyllä 2017.
Historia havisee ainakin taustalla molemmilla finaalipaikkakunnilla, se on varma. Veto lähtee sarjaan suosikkina, paitsi jos katsoo oranssiviolettien linssien läpi. Sotkamon kapea kotiutusvoima on useasti sukunimettömänä kutsuttavan Roope Korhosen harteilla. Niilläkin löytyy leveyttä, mutta muitakin tarvittaisiin mailan varressa.
Vedolla löytyy Mäkelä, Jukka-Pekka Vainionpää, Matias Rinta-aho. Ja vaikka ”Late” Lauri Vihriälä, joka tamperelaisten hämmästykseksi iski tiistaina kaksi juoksua Kaupissa.
Etenijäosasto on myös viritetty. Ulkopelissä vaakakuppi on ison kuvan perusteella Vetoon kallellaan, yksittäistä heikon lenkin oloista pommituksen kohdetta ei ole.
Alajärven Ankkurit taistelee sisukkaasti sarjapaikastaan, on noussut uudenlaiseen lentoon ja pelaa omanlaistaan finaalisarjaa Kankaanpään Mailan kanssa.
AA ei ole joukkue, joka yleensä aiheuttaa pesisfaneissa negatiivisia reaktioita Mansen, Jymyn tai Vedon tapaan. Kateus pitää ansaita, sanotaan. Onko se sitten kateutta vai hämmästelyä, kun Ankkureiden fanit ja yleisön vimmainen mukanaolo on noussut somessa ja muiden fanien keskuudessa puheenaiheiksi?
Ääntä Kitrolla on lähtenyt ennenkin, olihan Kitron yleisö Oomi energisin yleisö -kiertueella Superpesiksen neljänneksi äänekkäin. Tosin meteliä mitattiin vain yhdessä ottelussa ja taisi olla kaksi eri kertaa. Edellisen kotimatsin perusteella tuo nelossijan 104,7 desibelin voimakkuus jäi kauas.
Nyt kohistaan siis kannustuksesta. Kitron Fanikamera-lähetystä ei voi luetun mukaan seurata ilman päänsärkyä loitolla pitävää lääkitystä tai lähetyksen äänen mykistystä. Rumpuryhmä teilataan, mutta kannustusta myös kehutaan. Kyllä pesiskatsomoon ääntä mahtuu, ihan eri kekkereissä ollaan hiljaa ja paikallaan!
Jos vastustajajoukkueen kannattajilla ei ole rumpuja, jänisräikkiä, ämpäreitä, isoja peltipurkkeja tai pahviläpsyttimiä kannustusta tehostamaan, niin totta kai se harmittaa. Sekin harmittaa joukkuetta, jos ei sytytä täysillä omien puolesta.
Nähtäväksi jää, mikä on kankaanpääläiskatsojien suunnitelma lauantaina. Tyhjeneekö paikallinen marketti muoviämpäreistä, jotka valjastetaan pesiskatsomoon? Vai löytyykö yksittäinen rumpalihenkilö tai peräti rumpuryhmä puolustamaan oranssipaitoja?
