Syksyn pimeät, tienpintojen jäätyminen ja lumentulo tuovat monelle autoilijalle mukanaan pientä jännitystä siitä, että miten turvallinen ajaminen sujuu. Liikenneopettajana ja yrittäjänä toimivalla Leevi Harjulla on talviajoon yksi perusvinkki, jonka mukaan autolla ajavan täytyisi tuntea oman autonsa ajovalot, ja niiden toiminta.
Viime vuosina on puhuttu paljon esimerkiksi autojen automaattisista valoasennoista.
– Kuljettajan tulisi tietää, mitä se tarkoittaa. Takavalot kytkeytyvät vasta hämärän mukaan, ja päivä-ledit vaihtuvat varsinaisiksi ajovaloiksi. Kun automaatti unohtuu, valot eivät välttämättä tunnista lumipyryä tai sumua – ja tiellä mennään perä pimeänä. Autoissa on myös eroja, että miten herkästi valot kytkeytyvät päälle.
Automaattisista valoasennoista löytyy asetus, jossa etu- ja takavalot ovat aina päällä. Harju kertoo käyttävänsä sitä lokakuusta kevääseen.
Malttia ja järkeä
Jotkut kuljettajat tekevät pimeän aikaan rohkeita asioita ja saattavat ajaa lähellä edellä ajavaa. Tien päällä Harju on havainnut, että ajovalojen käytön kanssa ollaan jopa ylivarovaisia.
– Usein pitkillä suorilla huomaa, että vastaantuleva räppää lyhyet päälle, kun kilometrien päässä näkyy toinen auto. Sitten tulee tilanne, että itsekin laittaa lähivalot päälle ja ajetaan puoli minuuttia niin, ettei kumpikaan näe juuri mitään.
Harjun mukaan kaukovalot päällä voi ajaa niin kauan, että valokeilat kohtaavat. Mutta vastaantulevaa täytyy kompata eli jos hän tekee päätöksen lähivaloista ennenaikaisesti, siihen on lähdettävä aika pian reagoimaan. Jos omassa autossa on led-lisäpitkät valot, täytyy se tiedostaa, ennakoida ja osata laittaa niin lähivalot päälle hieman aikaisemmin.
Varsinkaan talviolosuhteissa tien päällä otetut riskit eivät hyödytä ajallisesti. Omaan ajonopeuteen kannattaa kiinnittää huomiota, sillä silmä ei ajaessa erota sitä, onko nopeus jossain vaikeassa tilanteessa 75 vai 85 kilometriä tunnissa. Kun lähdetään jarruttamaan, nopeus vaikuttaa siihen yllättävän paljon.
Radalta simulaattoriin
Autokoulujen liukkaan kelin ja pimeän ajon opetus on siirtynyt radoilta autokoulujen ajosimulaattoreihin. Jotakin vuosia sitten voimaan tulleessa ajokorttilaissa annettiin vapauksia eli erilaisia tapoja toimia. Liukkaan kelin koulutukseen tarkoitettu rataverkosto on vähentynyt.
– Esimerkiksi täälläpäin maata rataa ei lähialueilla ole. Käytin itse Kemoran liukkaan ajon rataa aika lailla loppuun asti, ja itse tykkäsin siitä radasta, kertoo Harju.
Simulaattori Harjun yrityksellä on ollut vuoden ajan. Vuoden 2018 alusta lähtien ajotutkinnon pimeänajo-osuus on täytynyt suorittaa ennen ajokoetta ja osio siirtyi simulaattoriin. Pimeänajossa simulaattori on lunastanut paikkansa.
– Pimeänajossa simulaattori on ollut tehokas, sillä se on kertonut erilaisia tilanteita, joita ei ehkä tiellä pimeänajotunnilla ei päästäisi tekemään: ohittamista, ohitettavana olemista, valojen käyttöä, hätävilkkujen käyttöä ja jopa onnettomuuspaikalle tulemista pimeällä.
Liukkaan ajon opetuksessa simulaattorilla tehdään samat harjoitukset kuin radallakin tehtäisiin. Näihin kuuluvat esimerkiksi hätäjarrutus, kaarreajo ja väistöt.
Virpi Poikelin
