– Minut olisi pitänyt laittaa ihan lapsena erikoishoitoon. Olin hyvin ahdistunut tenava ja olin taipuvainen pahantekoon. Ei voi sanoa, että olisi kysymys pahuudesta. Olin vain yksinkertaisesti sairas. Tein poikasena aika älyttömiäkin temppuja.
– Yläasteella tajusin olevani erilainen kuin toiset pojat: siihen aikaan oli pahin mahdollinen vaihtoehto olla erilainen kuin toiset. Itse olin kiusaajatyyppi, kertoo aikuisiällä henkirikokseen syyllistynyt ja sittemmin kotiseudulleen Soiniin paluun tehnyt mielenterveyskuntoutuja Ville Syrjälä.
Syrjälä kertoo hakeutuneensa ensimmäisen kerran psykiatrisen hoidon pariin vuonna 1997 saadakseen apua univaikeuksiinsa. Tehokasta hoitoa hän on saanut vuodesta 2005. Syrjälä haluaa tuoda esiin sitä, että Suomessa saa apua myös mielenterveysongelmiin.
Julkisuudessa mielenterveysongelmiin tarkoitetun avun saatavuutta ja hoitoon pääsyä on kritisoitu voimakkaastikin viime vuodesta lähtien.
Irti päihteistä
Syrjälällä on päihdetaustaa. Alkoholin lisäksi hän kertoo napsineensa bentsoja ja nuoruusvuosinaan polttaneensa kannabista. Ryyppääminen saatiin poikki Vehkoon hoitokodissa Multialla, jonka osastolla hän vietti puolitoista vuotta. Toisen mokoman hän asui tukiasunnossa. Raittiutta jatkui kahdeksan vuotta, mutta sitten hän retkahti.
Rajun ryyppyputken jälkeen Ville sai paikan Palvelukoti Windalasta Vimpelistä. Windalassa olon aikana hänellä diagnosoitiin skitsofrenia. Hän kertoo kärsineensä pelkotiloista, mutta myös saaneensa apua ongelmiinsa. Reilut pari vuotta sitten tehty paikkakunnan vaihdos Soiniin auttoi prosessissa.
– Pohjalainen mielenterveystyö on aivan omaa luokkaansa. Olen päässyt hoitoon aina kun on ollut tarvetta. Mielenterveyspuolen työntekijöitä on helppo lähestyä ja luottamus syntyy äkkiä. Mielenterveyskuntoutujalle on äärimmäisen tärkeää, että oppii luottamaan hoitavaan tahoon.
Apua kannattaa Syrjälän mukaan hakea, eikä avun hakeminen ole heikkoutta. Mielen sairastuminen ei ole myöskään häpeän aihe. Hän kertoo, että hänet on otettu vakavasti, pompottelua hän ei ole kokenut.
– Minulla ollut hyvä tuuri terapeuttien kanssa – on ollut valtavan hienoja kohtaamisia. Minulla on hoitokontakti Alavuden psykiatriselle poliklinikalle. Kotisairaanhoito käy luonani kerran viikossa eli minulla on tukiverkosto. Seinäjoen uudella M-talollakin olen käynyt kaksi kertaa.
Tuomio ja osaksi Soinia
Ville Syrjälä ei viihtynyt koulussa vaan hän koki, että koulunkäynti on rangaistus. Yläkouluikäisenä hän sai kuulla kouluterveydenhuollon ammattilaiselta, että on jollakin tavalla poikkeava. Syyksi epäiltiin homoutta – ja se pisti nuorta miestä vihaksi.
Koulu jäi kesken ja varusmiespalvelukseen Syrjälää ei huolittu mielenterveysongelmien takia. Päihteet astuivat kuvaan. Sittemmin miehen elämässä tapahtui raju käänne – henkirikos – jota seurasi 8,5 vuoden vankeustuomio.
– Istuin palan matkaa viidettä vuotta: Vaasassa, Turun läänillä, Pelsossa ja lopputuomion avolaitoksessa Naarajärvellä. Linnassa oli pahinta, että siellä ei oppinut koskaan mitään. Linnasta päästyäni mikään ei ollut muuttunut vaan sama kaistapäinen elämä juopotteluineen jatkui.
Syrjälän tekemä henkirikos tapahtui Soinissa, jossa hänestä tuli vihattu murhamies. Sittemmin hän palasi kotipaikkakunnalleen.
– Rikoksen uhrin lähiomaiset ovat antaneet minulle anteeksi menneisyyden hirveät teot – ja se on minulle kantava voima. Minun on täytynyt tehdä täydellinen parannus menneisyyden teoista, jotta voin elää täällä. Nykyisin minuun luotetaan, eivätkä lapset juokse karkuun minut nähdessään niin kuin joitakin vuosia aiemmin. Minulla on tosi iso vastuu, enkä voi enää elää vanhalla tavalla.
Usko kantaa
Syrjälän elämän käännekohta oli tulla vanhanaikaisesti uskoon seurakunnan tilaisuudessa. Usko antoi Syrjälälle halun olla parempi mies. Usko on ollut kantava voima lähes parikymmentä vuotta.
– Usko näyttäytyy minulle siinä, että en käytä päihteitä. Olen ihmiselle ihminen. Osaan tuntea sääliä, myötätuntoa, armollisuutta, joita nuorempana en kokenut. Osaan tuntea lämpimiä arvoja toista ihmistä kohtaan.
Ville Syrjälä kertoo haaveilevansa siitä, että hänen ei tarvitsisi jännittää kanssaihmisten puolesta, että ovatko he varmasti turvassa Syrjälän lähellä.
– Kun se mielipuoli-ajattelu on niin syvällä tuolla päässä. Sitä on saatu terapialla suitsittua – mutta silti on epävarmuus, että osaanko olla ihmisten kanssa niin kuin heidän kanssaan tulee olla.
Sydämensä pohjasta gospel-musiikkia rakastavan Ville Syrjälän voimavirsi on virsi 600 Hyvyyden voiman ihmeelliseen suojaan. Dietrich Bonhoefferin sanoitus ja Erkki Melartinin sävellys tuovat lohdutusta ja toivoa.
– En pelkää tulevaisuutta, huolehdin että otan lääkkeet ajallaan. Olen uskovainen mies: elin tai kuolin, minun ei tarvitse olla peloissani.
Virpi Poikelin
MIELI Suomen Mielenterveys ry:n perustehtävä on mielenterveyden edistäminen ja ongelmien ehkäisy. Tutustu toimintaan osoitteessa: https://www.mieli.fi
