Lähimmäisenrakkaus on asia, jota monet tuntevat, mutta aina se ei johda ajatuksista tekoihin. Soinissa ei asia ole jäänyt lämpimiin ajatuksiin, vaan toistakymmentä aktiivia toimijaa uhraa vapaa-aikaansa ja jopa varojaan siihen, että kylän keskustassa aukeaa joka perjantai ovet kello 10-16 väliseksi ajaksi kaikkien yhteiseen Kahvitupaan.
Soinin Kahvituvan oven voi avata kuka tahansa, paikalle voi tulla hetkeksi juomaan kupin kahvia ja lähteä pois kun sille tuntuu, tai voi viivähtää pidempäänkin ja tavata tuttujaan.
Kahvitupa on kuin iso, lämmin olohuone, jossa on aina seuraa ja kiireenkin keskellä löytyy aina joku, jolla on aikaa vaihtaa sananen tulijan kanssa.
Kun Soinin Kahvituvan aktiivit istahtavat pöydän ääreen pohtimaan, mitä toiminta heille antaa, tulee hetken hiljaisuus. Asia on toimijoille niin itsestään selvää, että sen sanoiksi pukeminen ei heti tunnu helpolta.
Hetken kuluttua vastaus löytyy. – Välitämme muista ihmisistä. Näemme, millainen tarve tälle toiminnalle on ja saamme siitä hyvää palautetta, mikä auttaa jaksamaan. Ja on mukavaa huomata, että itse vielä eläkeikäisenä voi auttaa muita.
Koululaisista ikäihmisiin
Pirjo Kotanen, Aira Kuljunlahti, Esko Korpela, Reijo Kotanen, Leena Korpela, Aila Lepistö ja Kirsti Lahtinen ovat Kahvituvalla työssä lähes joka perjantai. Kahvitupa on toiminut nyt kolmen vuoden ajan ja se syntyi tarpeesta.
Tarve on osoittautunut aivan todelliseksi, sillä sellaista perjantaita ei ole, että paikalla kävisi alle 50 ihmistä, välillä kävijöitä on lähes sata, kesällä rikkoutuu satalukukin, kun kesäasukkaat saapuvat paikkakunnalle.
Ketä Kahvituvassa sitten käy? Ihan kaikenlaisia ihmisiä! On yksinäisiä kyliltä ja palvelutaloista, mutta myös pariskuntia, on nuorempaa väkeä ja koulun jälkeen iltapäivällä paikalle saapuu koululaisia. Paikalla käy paitsi naisia, myös varsin paljon miehiä, mikä on ollut todella ilahduttavaa.
Paikka on tarkoitettu ihan jokaiselle ja tässä kahvilassa ei haittaa, vaikka taskun pohjalla ei olisi kolikoita. Kahvista maksetaan, jos halutaan ja voidaan, kukaan ei pidä kirjaa siitä kilahtaako kassaan kolikoita vai ei.
Kahvin kyytipojaksi paikalta saa aina itse leivottua tuoretta pullaa. Kesällä paistetaan lättyjä pihalla noin kerran kuussa. Ennen joulua on tarjottu puuroa ja yksinäisiä tarvitsevia on muistettu pienin lahjoin.
Kahvilan kyljessä on pieni kirpputori, josta löytyy hyväkuntoista vaatetta ja käyttötavaraa – kaikki on saatu lahjoituksena ja tarvitseva saa hakea. Kirpputoritavaroitakaan ei ole hinnoiteltu, vaan maksu on vapaaehtoinen.
Jokaiselle löytyy juttuseuraa
Kahvituvan taustalla on yhteiskristillinen yhdistys Soinin Kahvitupa ry. Ajatuksena on se, että ihmisiä halutaan auttaa myös henkisellä puolella, jos hän niin haluaa. Kenellekään ei tuputeta mitään, vaan aina mennään tulijan ehdoilla. Jokaisen tulija halutaan kuitenkin huomata ja vaihtaa muutama sananen, ettei kenellekään tule tunnetta, ettei häntä huomattu lainkaan.
– Haluamme, että jos joku haluaa jakaa asioitaan ja saada juttuseuraa, sitä löytyy varmasti. Monesti yksinasuvalle Kahvitupa on aamulla ensimmäinen paikka missä hän puhuu kenenkään kanssa. Jos omassa elämässä on raskaita asioita, sairautta tai muuta murhetta, on hyvä joskus puhua niistä muiden kanssa.
Moni säännöllisesti käyvä onkin sanonut, että on kuin juhlapäivä aina kun tulee perjantai ja pääsee Kahvituvalle!
– Pyrimme siihen, että täällä on hyvä ilmapiiri ja se lähtee jo siitä, että meillä on keskenämme mukava olla täällä, aktiivit kertovat. Kahvituvalla tapaakin olla sellainen puheensorina, että hyvä kun omaa ääntään kuulee joukosta!
Yhtään kahvipakettia ei ole vielä ostettu
Kun kaikki maksut ovat vapaaehtoisia ja tilojen vuokra, sähköt ja vedet kuitenkin maksavat, ei voi kuin ihmetellä, miten homma oikein pyörii?
Kaikki tehdään itse mahdollisimman pitkälti, jopa mehut keitetään itse ja moni yksityinen henkilö antaa paikkaan lahjoituksia.
– Hyvä yksityiskohta on se, että yhtään kahvipakettia emme ole näiden kolmen vuoden aikana rahalla ostaneet! Saamme S-Marketista paljon lahjoituksia, lisäksi ovat yksittäiset lahjoittajat ja kunnalta olemme saaneet avustusta.
Kahvituvan kirstuun kilahtaa vapaaehtoisia kahvi- ja kirpputorimaksuja siinä määrin, että talous on nykyisin saatu pyörimään ilman, ettei vapaaehtoisten ole enää tarvinnut osallistua kuluihin, kuten alkuaikoina.
Pientä apua kulujen kattamiseen saadaan myös siitä, että tilaa vuokrataan edullisin hinnoin myös muille toimijoille. Esimerkiksi SPR pitää samoissa tiloissa omaa toimintaansa, miesten piiri kokoontuu joka toinen viikko ja Ähtärin Toimela kokoontuu tiloissa.
Tiloja vuokrataan myös muille toimijoille kokouksiin tai vaikkapa perhejuhliin. Omana toimintana paikalla järjestetään muutaman kerran vuodessa hengellisiä yhdessäolon iltapäiviä.
Pääsääntöisesti kaikki kuitenkin perustuu vapaaehtoisuuteen. Jopa kirpputorille saadaan paljon hyvää tavaraa lahjoituksena, jopa niin että aktiivit antavat apuaan muuttotyhjennyksiin saadessaan valita mukaansa tavaraa kirpputorille.
Lähimmäisenrakkaudella onkin valtava voima, kun se kanavoidaan toimintaan, joka ilahduttaa kaikkia osallisia. Ei ihme, että Soinin Kahvituvassa käy säännöllisesti osallistujia paitsi Soinista, myös naapurikunnista Alajärveltä, Lehtimäeltä ja Karstulasta. Vastaavaa vapaaehtoisuuteen pohjautuvaa yhteistä Kahvitupaa ei nimittäin ihan joka kylästä löydy!
Tuula Jokiaho
