Vuoden pesäpalloilija kolme kertaa. Kaksinkertainen lyöjäkuningatar, etenijäkunigatar, kärkilyöjäkuningatar ja tehopelaaja. Paras kärkilyöntiprosentti kausilta 1993 ja 1995.
Kaksi Kultainen maila -tunnustusta. Kultainen räpylä. Neljä suomenmestaruutta, kaksi pronssia. Tukku mitaleita juniorisarjoista. Pesäpallon Kunniagallerian jäsen vuodesta 2023.
Riikka Sallisella, joka pesiskentillä tunnettiin tyttönimellään Nieminen, on saavutuksia ja palkintoja vaikka muille jakaa. Jatkossa Jyväskylän Kirin kasvatin, myös Lapuan Virkiää ja Vihdin Palloa edustaneen multipelaajan palkintoja voi ihailla Suomen Pesäpallomuseossa Vimpelissä.
Askelmerkkejä mittavalle lahjoitukselleen Sallinen otti keskusteltuaan hyvän ystävänsä, jääkiekkovalmentaja Risto Dufvan kanssa. Dufvalla on yhteyksiä Suomen Pesäpallomuseon museovastaavana toimivaan Teuvo Mäkelään.
– Kaikki palkinnot ovat jääneet vanhempien nurkkiin. Jossain vaiheessa nurkat täytyy siivota. Tuli mieleen, että olisi kivaa että muutkin pääsisivät palkinnoista nauttimaan.
Kaikki museolle
Riikka Sallisen lahjoittama kokoelma käsittää esimerkiksi mitaleja ja pokaaleja sekä Kultainen maila – ja Kultainen räpylä -palkintoja. Hän kertoo valinneensa museota varten parhaat palkintonsa.
– Itselleni ei jäänyt mitään.
Lahjoitusten joukossa on myös aikanaan jyväskyläläisessä Hongikon Nuorisoseuran Urheilijoissa pelanneelta lukkarilegenda Mauri Pyhälahdelta saatu räpylä.
– Kävin pelin jälkeen kysymässä räpylää. Karhulla töissä ollut, myös vasenkätinen Pyhälahti sanoi, että tule seuraavan pelin jälkeen kysymään – silloin on sopiva räpylä.
Saavutetut suomenmestaruusmitalit ovat Salliselle itselleen tärkeitä ja rakkaita.
Museon kannalta Riikka Sallisen lahjoitus on huippujuttu.
– Ei tarvitse esitellä, että kuka hän on, tuumaa Teuvo Mäkelä.
Tilastovoitot toisten tuella
Nykyisin 50-vuotias Sallinen aloitti pääsarjauransa Kirin naisten joukkueessa vuonna 1988. Seuraavana vuonna jyväskyläläiset juhlivat kultaa.
– Mestaruus oli pedattu Viinijärven Urheilijoille, mutta me yllätimme finaalissa ja voitimme mestaruuden. Kaudet 1992 ja 1993 pelasin Lapuan Virkiässä ja molemmat kaudet päättyivät mestaruuteen. Oli hienoa saada kokea sellaista hurmaa, jota on täällä Vimpelissä miesten puolella.
Kausi 1993 oli Sallisen huippukausi. Mestaruuden lisäksi hän voitti sekä lyöjäkuningattaren, etenijäkuningattaren ja kärkilyöjäkuningattaren tittelit että tehotilaston. Miesten puolelta vastaavaa värisuoraa saa hakea. Pelaajakollegat äänestivät pelikenttien monilahjakkuuden myös kauden parhaaksi sisäpelaajaksi ja ulkopelaajaksi.
– Tilastojen voittamisessa ei voi onnistua yksin, vaan tilastovoitot perustuvat pelikavereihin hyvinkin paljon. Pelasin kauden 1993 numerolla neljä. Joukkueessa oli nopeita tyttöjä, esimerkiksi ykkösenä ja kakkosena pelanneet Marja-Liisa Nyrhinen ja Tuula Hjelt: ei tarvinnut kummoinen lyönti olla, kun he ehtivät kotipesään. Toisaalta minua olivat hyvät lyöjät siirtämässä pesien välejä ja lyömässä kotiin.
Pesisuran jälkeen Sallisen vaakakuppi kääntyi jääkiekon puolelle. Hän oli pelannut naisten SM-sarjassa jo kaudesta 1988–1989 lähtien. Jääkiekkouralle mahtuu kaksi olympiapronssia, yksi MM-hopea ja kuusi pronssia sekä kolme EM-kultaa.
Jääkiekkouran ohella Sallinen kouluttautui fysioterapeutiksi ja opiskeli terveystieteen maisteriksi pääaineenaan fysioterapia. Nykyisin hän asuu Petteri-puolisonsa kanssa Annerstad-nimisellä paikkakunnalla Etelä-Ruotsissa.
Teuvo Mäkelä nostaa Riikka Sallisen tekemän lahjoituksen museon arvokkaimmaksi.
– Kesällä museolle luovutetaan Allan Karvosen kokoelma, hän kertoo.
