Alajärven helluntaiseurakunnan johtavana pastorina työskennellyt Kari KK Korhonen jättää tehtävänsä toukokuun lopussa ja muuttaa vaimonsa Heidin kanssa ”isiensä maille” Pohjois-Savoon Maaningalle.
Lähtö Alajärveltä on Korhosille jo toinen, sillä aikaisemmin perhe asui Alajärvellä 12,5 vuoden ajan, josta he muuttivat kuudeksi vuodeksi Etelä-Suomeen. Siellä Korhonen toimi Kontulan ostoskeskuksen Metrokappelin johtavana pastorina.
Paluu takaisin Alajärvelle tuli eteen 2019. Tuolloin Kari suunnitteli työskentelevänsä täältä käsin puhujakutsuihin vastaten, mutta kesken talonhankinnan paikallisesta helluntaiseurakunnasta tuli pyyntö tarttua johtavan pastorin tehtäviin.
– Se oli hyvä asia, sillä seuraavana keväänä tuli korona ja kalenterini tyhjeni saman tien seuraavan puolen vuoden ajalle suunnitelluista sivutyöreissuista.
Palattuaan Alajärvelle Kari sai huomata, että poissaolon aikana huumeet olivat tulleet täälläkin entistä enemmän näkyviin. Tämän vuoksi hän on työssään kulkenut monen vanhemman rinnalla vaikeissa tilanteissa. Yleensäkin hän on pastori, joka haluaa kohdata ihmisiä laidasta laitaan.
Alajärvellä Korhoset ovat asuneet kaikkiaan 17,5 vuotta ja molemmilla kerroilla tänne muuttaessaan he ovat saaneet kuulla, että väki täällä on hyvin sisäänpäin lämpiävää. Karilla on asiasta toisenlainen näkemys, sillä kolikolla on toinenkin puoli. Se, miten sinut otetaan vastaan, riippuu paljon siitä, miten itse toimit.
Hyvä osoitus tästä saatiin, kun Kari viime kuntavaaleissa lupautui ehdolle. Nollabudjetilla hän keräsi paikkakunnan toiseksi suurimman äänimäärän – huolimatta siitä, että hänen menneisyytensä on se, mikä on.
– Olen halunnut olla kuntapolitiikassa tavallisen ihmisen, Alajärven, seutukunnan ja yrittäjien asialla. Koen, että kun väki vähenee, niin vain työn perässä on mahdollisuus saada muuttajia tänne.
Kuntapolitiikan Kari jättää hyvillä mielin, sillä hän uskoo tuoneensa esille uusia ajatustapoja ja -malleja. – Olen innovatiivinen ihminen ja pyrin näkemään vaikeissakin tilanteissa mahdollisuuden.
Eroa luottamustoimista Kari haki pienellä haikeudella ja hän haluaa kiittää kaikkia äänestäjiä, jotka antoivat hänelle luottamuksensa. Tehtävät hän jättää hyviin käsiin, sillä hänen tilalleen valtuustoon nousee Markus Latvala ja kaupunginhallitukseen Heikki Honko.
Tyhjän päälle
Edessä oleva muutto Maaningalle on Karille neljäs kerta elämässä, kun hän hyppää tyhjän päälle.
Asumaan he muuttavat Karin vanhempien vanhalle mökille, jonka he ostivat heiltä Karin isän kuoltua. Sen jälkeen Korhoset ovat rakentaneet sinne uuden mökin.
Uutta työpaikkaa ei ole odottamassa. Tosin, kun tuli tietoon, että hän on jättämässä Alajärven, on viestejä tullut avoinna olevista pastorin paikoista.
Mitään päätöstä Kari ei ole tehnyt. Selvää on, että pelkästään nuorille puhumassa kiertäminen ei voi olla päätyö. Nuoria voi kohdata kouluilla vain 6,5 kuukauden ajan vuodesta.
Kari ei ole ollut päivääkään työttömänä sen jälkeen, kun opiskelemaan lähti. Tuskinpa työttömyyttä on edessä jatkossakaan, vaikka tällä hetkellä ajatus rennosta kalastelusta ja puuhailusta mökkitontilla viehättää kovasti.
Mutta miksi lähteä nyt?
Kuluneiden vuosien aikana Kari on tehnyt Alajärvellä sen tehtävän, joka seurakunnan sisällä piti tehdä.
– Hengellisessä työssä tunne siitä, että tehtävä on tehty, alkaa sisäisellä ajatuksella. Tämä ajatus alkoi nostaa päätään jo viime syksynä. Työmoraalini on sellainen, etten voi jäädä vain rutiinien pyörittämiseen, vaan haluan ”palaa”.
– Tarvitsen uutta buustia aina välillä. Haasteet, tietty taakka elämässä luo voimavaroja ja eteenpäin menemistä.
Joulukuussa vuokraisäntä ilmoitti, että Korhosten asunto menisi myyntiin. Hetken aikaa katseltiin muita vaihtoehtoja löytämättä sitä oikeaa. Silloin tuli selväksi, että oli aika jälleen hypätä tyhjän päälle.
– Vaimolle päätös on ollut vaikeampi kuin minulle, koska hänellä on niin laaja ystäväpiiri täällä. Olemme juurtuneet tänne, joten kun lähtee, revitään jotain irti.
Muutto Maaningalle vie Karin lähelle Kuopiota, jossa hän vietti suurimman osan hullusta nuoruudestaan. Onkin selvää, että Kuopiossa tulee jatkossa käytyä varmasti usein katsomassa, miten vanhoilla tutuilla sujuu – niillä, jotka vielä ovat hengissä.
Tuula Jokiaho
