Tulevana sunnuntaina 17.11. vietetään Maailman keskoslasten päivää. Sen tarkoituksena on kiinnittää huomiota siihen, että maailmassa jopa joka kymmenes lapsi syntyy keskosena. Keskoslasten päivänä valaistaan violetiksi kuuluisia maamerkkejä eri puolilla maailmaa.
Alajärveläinen puheterapeutti Eveliina Joensuu on viime vuodet elänyt tiiviisti keskoslasten asian ympärillä. Hän toimii Helsingin yliopistossa väitöskirjatutkijana ja hänen tutkimuksensa on osa pitkittäistä, moniammatillista Pipari, eli Pienipainoisten riskilasten käyttäytyminen ja toimintakyky imeväisiästä kouluikään -seurantatutkimusta.
Kyseessä on Turun yliopistollisen keskussairaalan lastenklinikalla vuonna 2001 käynnistetty pitkittäisseurantatutkimus, jossa seurataan vuosina 2001-2006 syntyneiden pikkukeskoskohortin kehitystä.
Aiemmassa Joensuun tekemässä tutkimuksessa varhaisen, 2 vuoden iässä mitatun kielitaidon ja 7 vuoden alkavien lukivalmiuksien, lukemisen ja kirjoittamisen taitojen välillä havaittiin yhteys.
Pikkukeskosena syntyneillä lapsilla on kohonnut riski ongelmiin kielenkehityksessä ja lukemisen taidoissa. Pikkukeskosten varhaisen kielen piirteiden tiedetään ennakoivan keskosen myöhempää kielen kehitystä ja kielellisissä taidoissa on havaittu pysyvyyttä.
Pikkukeskosen kouluiän lukemisen taidoista tarvittiin kuitenkin lisää tietoa. Olemassa olevat tutkimustulokset olivat vaihtelevia ja pääosin englannin kieltä omaksuvista keskosista. – On vain vähän tietoa ortografisesti johdonmukaisista kielistä, kuten suomen kieltä omaksuvista keskosaineistoista, Joensuu sanoo.
– Jotta lukemisen vaikeuksiin voitaisiin puuttua ja tarjota tukea oikea-aikaisesti ja kohdennetusti, tarvitaan tietoa lukemisen eri osa-alueista. Vaikeudet lukemisessa voivat ilmetä useammassa tai vain yhdessä osa-alueessa, esimerkiksi lukemisen sujuvuudessa tai luetun ymmärtämisen taidoissa.
Pitkäaikaistutkimus on monin tavoin tärkeää
Joensuu painottaa, että pitkäaikaistutkimuksen merkitystä, jotta pikkukeskosten perheille saadaan ajantasaista tietoa lapsen selviytymisestä varhaislapsuudessa ja kouluiässä. Yhteiskunnallisesti tutkimus on tärkeää, jotta tiedetään mihin resurssit kannattaa kohdentaa.
Pipari -tutkimuksesta on jo nyt saatu valtavasti tietoa ja siitä on tehty kymmeniä väitöstutkimuksia. Joensuun väitöstutkimus sisältää kolme osatyötä, joista ensimmäinen käsitteli varhaista kielen kehitystä ja toinen, hiljattain valmistunut keskittyi kouluiän lukitaitoihin seitsemän ja 11 vuoden ikäpisteissä.
Tutkimus osoitti, että lukitaidot kannattaa arvioida koulun alkaessa, sillä 7-vuotiaan lukivalmiuksista löytyi yhteys 11-vuotiaan lukemisen sujuvuuteen. – Jos lukitaidot olivat heikot 7-vuotiaana, ne olivat heikot vielä 11-vuotiaanakin.
Joensuun mukaan niissä tilanteissa, joissa on tiedossa, että lapsi on syntynyt pikkukeskosena ja hänellä on heikot lukitaidot 7-vuotiaana, kannattaa tukitoimiin ryhtyä normaalia herkemmin. Toki asiaan vaikuttavia tekijöitä on muitakin. Vanhempien lukivaikeudet ja lapsen sukupuoli ovat niin ikään selittäviä tekijöitä mahdollisesti heikommalle pärjäämiselle.
Suomessa yksi kolmannes lapsista hallitsee peruslukutaidon ensimmäisen luokan alkaessa ja 90 prosenttia sen päättyessä. Alakoulun päättyessä meillä lapset enää harvoin opettelevat lukemaan, vaan he oppivat lukemalla.
Pikkukeskosina syntyneistä kuitenkin yli puolella on edelleen haasteita lukemisen sujuvuuden kanssa 11-vuotiaana, kun keskimäärin haasteita on 23 prosentilla lapsista.
Yllättävää kyllä, vaikka pikkukeskosilla on haasteita lukemisen sujuvuuden kanssa, niin luetun ymmärtämisessä he ovat ikätasollaan ja jopa ikätason keskivertoa parempia.
– Alakoulun viimeisillä luokilla suomalaislasten oletetaan jo lukevan sujuvasti ja lukutaitoa hyödynnetään oppimisen välineenä. Arviointi painottuu useimmiten ymmärtävän lukemisen taitoihin.
– Pikkukeskosina syntyneiden lasten vaikeudet lukusujuvuudessa voivat aiheuttaa lisäkuormitusta ja ylimääräistä ponnistelua oppimistavoitteiden saavuttamisessa, varsinkin, jos sujuvuuden ongelmat jäävät huomaamatta koulussa. Tämä on tärkeää tietoa esimerkiksi opetuksen ja terveydenhuollon ammattilaisille ja pikkukeskosena syntyneiden lasten vanhemmille.
Pikkukeskosena syntyneiden lasten koulun alussa arvioiduilla alkavilla luki-taidoilla on yhteys lukemisen sujuvuuden ja luetun ymmärtämisen taitoihin alakoulun loppupuolella, 11 vuoden iässä. Suuremmalla osalla niistä lapsista, joilla oli heikot alkavat luki-taidot koulun alussa, oli myös heikot taidot lukemisessa 11-vuotiaana.
Joensuu toteaa, että pikkukeskosena syntyneiden lasten lukemisen taitojen arviointia olisi hyvä jatkaa vielä alakoulun loppupuolella, ottaen huomioon erikseen lukemisen eri osa-alueet, kuten sujuvuuden ja luetun ymmärtämisen, sillä vaikeudet voivat ilmetä yhdessä tai useammassa lukemisen osa-alueessa.
Joensuun tutkimustyö jatkuu nyt kolmannella ja viimeisellä artikkelilla väitöskirjasta, jossa selvitetään varhaisen kielitaidon ennustearvoa myöhemmille taidoille kouluiässä. Pikkukeskosten kehitystä seurataan tarkoin kaksivuotiaiksi saakka ja tuolloin lääkärien pitäisi tietää, mitä asioita kehityksessä tulisi huomioida.
– Tutkimuksella selvitetään, kannattaako kaksivuotiaan varhaisen kielitaidon piirteitä huomioida ja onko niillä merkitystä lapsen myöhemmälle kehitykselle? Varhainen puuttuminen on tärkeää, joten siksi varhainen tietokin on tärkeää, Joensuu kuvailee.
Valtaosa pikkukeskosista selviää elämässään hyvin
Vaikka tutkimuksessa löytyy seikkoja joihin pikkukeskosten kanssa tulee kiinnittää erityistä huomiota, muistuttaa Joensuu, että Suomessa suurin osa heistä kehittyy normaalisti ja selviytyvät hyvin elämään.
Kielellisiä valmiuksia ajatellen pikkukeskosten vanhempien kannattaa tavallistakin enemmän lukea lapselleen ja järjestää yhteisiä kirjanlukuhetkiä, yhteisiä leikkejä ja suunnata puhetta lapselle.
– Yhdessä lukeminen on tärkeää vielä ensimmäisen luokan alkaessakin, Joensuu muistuttaa ja toivoo, että nyt käynnissä oleva moniammatillinen pitkittäistutkimus antaa mielenrauhaa myös pikkukeskosten vanhemmille.
Tuula Jokiaho
