Alajärven seurakuntatalolla veisattiin virsikirja kannesta kanteen virsimaratonissa. 632 virttä kaikkine säkeistöineen laulettiin läpi perjantain kello 16 ja sunnuntaiaamun jumalanpalveluksen välisenä aikana.
Lauantaiaamuna kello kuudesta kahdeksaan veisaajia säestänyt Soinin seurakunnan kanttori Maarit Hosionaho kertoi, että kanttoreiden lisäksi säestämään oli pyydetty soittotaitoisiksi tiedettyjä henkilöitä. Tapahtumaan osallistui toistakymmentä vapaaehtoista, joista yksi oli saatu mukaan Vimpelistä. Säestäjiä oli niin paljon, että jokainen selvisi yhdellä kahden tunnin soittovuorolla.
Hosionahon mukaan lauantaina puolesta yöstä kahteen saakka säestäjä oli ollut yksin paikalla. Maratonista pidettiin kuitenkin sovitusti kiinni ja soittoa jatkettiin laulajien puutteesta huolimatta. Myös maratonin tavoitteellisen päättymisajan vuoksi virsikirjan etenemistä ei ollut varaa lopettaa edes yön hiljaisina tunteina.
Yksi vapaaehtoisista säestäjistä oli Päivi Kukkola. Hän oli lähtenyt mukaan Alajärven seurakunnan kanttorin pyynnöstä. Kukkola piti virsimaratonia mielenkiintoisena tapahtumana ja hienona asiana.
Lauantaiaamuna laulukuoro Raavaat miehet vahvisti veisuujoukkoa. Yhdeksän aikaan veisaajien määrä lähenteli jo pariakymmentä. Aamusella paikalle saapui myös Kirsti Osala, joka oli lähtenyt mukaan mielenkiinnosta.
Osalalle läheisin virsi on Jo joutui armas aika, josta muistuu kouluajat mieleen. Aamulla veisattiin Osalalle tuntemattomia virsiä, mutta hänestä oli kuitenkin mukavaa, että kuuli niitäkin. Hän aikoi veisata pari kolme tuntia ja tulla illalla uudelleen. Osala kertoi käyvänsä nykyisin paljon kirkossa ja virret tuntuvat mukavilta. Hän uskoi, että tapahtuma on varmasti suosittu.
Perjantai-iltana paikalla oli ollut lähes 40 veisaajaa. Yksi heistä oli Leena Niemi, joka veisasi perjantaina viidestä iltayhdeksään. Hän tuli takaisin lauantaiaamuna viideltä ja viipyi jälleen noin neljä tuntia.
Niemi kertoi, että hän ehkä tulee takaisin vielä sunnuntaiaamunakin. – Ei voi laulaa koko maratonia, vaikka mieli tekisi, Niemi sanoi iloisena. Hän kertoi nukkuneensa lempivirtensä 178 ohi. Perjantai-iltana hän oli ollut mukana veisaamassa joulun virret ja oli jaksanut laulaa pääsiäiseen asti.
Pitkästä rupeamasta huolimatta Niemi oli pirteä ja hyväntuulinen, ja naurahtaen totesikin, että nyt aamulla onkin sitten veisattu hautajaisvirsiä!
Kerttu Kurumäki Lehtimäeltä osallistui maratoniin lauantai-iltapäivänä ja aikoi laulaa niin kauan kuin ääni kestää. – Virret ovat seuranneet koko elämän surussa ja ilossa, Kurumäki kertoi. Viime aikoina virsi 177 on ollut yli muiden, siinä on mukava sävel ja sanat.
Kurumäki oli odottanut tällaista tapahtumaa, koska hänellä oli kotona projektina laulaa virsikirja alusta loppuun. Hän oli menossa virressä 245. – Kotona saa yksistään laulaa niin, että ehtii sanoja miettimään, eikä tarvi välittää äänestä, Kurumäki totesi.
Osallistujat saivat tulla ja mennä omien aikataulujensa mukaan, mikä teki tapahtuman tunnelmasta rennon ja lämpimän. Monet olivatkin käyneet paikalla useita eri kertoja. Maratonajatuksesta huolimatta virsien välissä pidettiin myös välillä pieniä taukoja, jotta veisaajat ja säestäjä saivat hengähtää hetken.
Jaana Koivukoski
