Lehtimäkeläinen Pekka Murtomäki juoksee. Reilun 22 vuoden harrastuksen aikana kilometrejä on kertynyt 75500, eli lähes kahdesti maailman ympäri. Virallisia maratoneja aikaan mahtuu 71 ja harjoituksen vuoksi niitä on juostu 104.
Enimmillään Pekka on yhden vuorokauden aikana juossut 166 kilometriä ja 600 metriä Töysän Ponnenjärven nonstop -juoksussa keväällä 2013.
Ihan ongelmitta harrastus ei ole sujunut, sillä yhden kerran jalkaan on tullut rakko. Sen takia matkanteko Lehtimäeltä Kokkolaan keskeytyi reilun 90 kilometrin kohdalla.
Kaikki alkoi kunnon kohottamisesta
Pekka Murtomäki innostui juoksusta 22 vuotta sitten. Hän oli tuolloin yli kolmikymppinen perheenisä, joka huomasi kuntonsa rapistuneen.
Nuoruudessa Pekka oli harrastanut vaihtelevasti yleisurheilua ja hiihtoa. Myös jalkapalloa ja jääkiekkoa oli tullut pelattua omaksi iloksi.
Sittemmin liikuntaharrastus jäi, kunnes Pekka alkoi miettiä, että missä kunnossa sitä on viisikymppisenä, jos jatkaa vanhaan malliin?
Niinpä mies veti tossut jalkaan ja lähti lenkille. Juoksu tuntui omalle lajille, sillä suorituspaikalle ei ole matkaa, kun harrastaa voi alkaa kotiovelta. – Laiskalle ihmisille se sopii. Hiihtokaan ei ole minulle niin mieluisaa, koska välineitä tarvitsee paljon ja ladulle pitää erikseen lähteä, Pekka kertoo.
Aluksi Pekka juoksi lyhyitä lenkkejä, koska enempää ei jaksanut. Pikkuhiljaa matkat pitenivät ja ensimmäisenä juoksuvuotena kilometrejä taittui parisen tuhatta. Alkuvaiheessa mies ei maratoneista haaveillut, itse asiassa se tuntui ajatuksenakin mahdottoman pitkälle matkalle.
Pian Pekka alkoi osallistua hölkkätapahtumiin ja muutaman kympin hölkän jälkeen vuorossa oli puolimaraton. Neljän vuoden harrastuksen jälkeen hän lähti ensimmäiselle maratonille, vuosi oli 1997 ja paikkana Alajärvi. Kokemus oli niin hyvä, että maratonkärpänen puraisi kunnolla.
Parhaina vuosina Pekka juoksi maratoneja 10-15 kisan vuosivauhtia, nykyisin neljä tai viisi vuodessa. Juoksukilometrien määrä on Pekalla nykyisin 3500-4000 välillä, viime vuonna kilometrejä tuli tuo 4000.
Maratonin jälkeen myös pidemmät matkat alkoivat houkuttaa. Pekka on juossut mm. kymmenen kertaa Ponnejärvin Nonstopissa vuorokauden juoksun, josta ennätys 166,6 kilometriä on keväältä 2013. Viime keväänä samassa ajassa erittäin huonossa kelissä matkaa taittui 160 kilometriä.
Pekka juoksee pitkiä matkoja ihan huvikseenkin. Puoliso Leena on kotoisin Kokkolasta ja niinpä kerran Pekka totesi leikillään, että pitäisi juosta Kokkolaan, jonne matkaa tulee 138 kilometriä. Tuo idea on sittemmin toteutunut kolmasti Leenan toimiessa huollossa.
Kohokohtina juoksu-urallaan Pekka pitää vuorokauden juoksuja. Myös erilaiset hölkkätapahtumat ovat mukavia, niissä hän on käynyt 307 kertaa. Maratonilla ennätys on 3.15,41 vuodelta 2001. Iän karttuessa aikaa on alkanut mennä enemmän, mutta edelleen maraton menee alle neljän tunnin.
Kahdesti Pekka on joutunut keskeyttämään maratonin. Jalat ovat kestäneet, mutta mahavaivat pääsivät yllättämään. Urheilujuomia Pekka käyttää harvoin, vaan luottaa Coca Colaan, joka toimii aina.
Lääkärit eivät ole tulleet tutuiksi
Monet juoksua aloittelevat saavat usein kuulla, miten juoksijoilla paikat on aina rikki. Pekka Murtomäki ei vahvista tätä sääntöä, sillä hän ei ole potenut sen enempää juoksun tuomia vaivoja kuin flunssaa tai kuumettakaan. Lääkärissä ei ole tarvinnut käydä.
– Ei juoksu lajina tietenkään sovi kaikille, mutta se on helppoa ja yksinkertaista eikä välttämättä vaadi mitään muita varusteita kuin hyvät kengät.
– Aloittelijan kannattaa lähteä liikkeelle todella rauhallisesti, vaikka niin että juoksee vähän kävelyn lomassa. Pikkuhiljaa kunnon parantuessa juoksumatkaa lisätään, Pekka sanoo ja muistuttaa, että kroppa ei kestä, jos aloitus on liian raju.
Sykemittari on hyvä apu aloittelijalle, mutta Pekka ei sitä ole käyttänyt enää aikoihin. Hän juoksee fiilispohjalta ilman ohjelmaa. Kymmentä kilometriä lyhyempää lenkkiä hän ei tee koskaan, mutta ei myöskään lenkille lähtiessään tiedä, millaisen matkan sillä kertaa juoksee.
Pekka ei pohdi sitä, mitä hän syö. Normaali perusruoka toimii. Juostessaan hän ei kuuntele musiikkia, mutta tekniikka on apuna sen verran, että kellon gps kertoo kuljetun matkan.
– En kilpaile tapahtumissakaan verisesti, vaan lähden niihin koska on mukava juosta porukassa ja samalla voin testata kuntoani. Kisoissa tulee aina juostua vähän lujempaa kuin itsekseen ja näkee, mihin suuntaan kehitys on mennyt.
Aina on hyvä sää juosta
Kuluneiden 22 vuoden aikana Pekka ei ole jättänyt yhtään lenkkiä tekemättä sään vuoksi. Helteet tai pakkaset eivät juoksua haittaa, sillä aina on hyvä sää juosta, kunhan vaatetus on oikea.
Pekka juoksee yleensä illalla, viikonloppuna toki jo aamupäivällä, mutta aamulenkit eivät hänelle sovi. Aika juoksulle löytyy, jos haluaa. – Ei kukaan ole niin kiireinen ettei voisi liikkua.
Kysymykseen siitä, mistä tien päällä vietetyt tunnit ovat pois, ei osaa vastata Pekka sen enempää kuin Leenakaan. Pekka arvelee ehtivänsä katsella televisiotakin enemmän kuin olisi tarpeen.
Juostessa ehtii ajatella asiat valmiiksi ja moneen ongelmaan on löytynyt ratkaisu tien päällä. – Ehkäpä se asioiden tekeminen ja hoitaminen on Pekalla tehokkaampaa virkeänä lenkin jälkeen, arvelee Leena. – Jos lenkille lähdön sijaan jäisi sohvalle, niin siihen varmaan jäisi koko illaksi.
Muita harrastuksia Pekalla ei juoksun lisäksi ole. Jopa hiihto on jäänyt, mutta viime kesänä hän pyöräili tuhannen kilometriä. Liikkumaan tottuneita lihaksia Pekka käy hierottamassa joskus tarvittaessa ja venyttelyäkin tulee harrastettua aivan liian vähän.
Alkaneen vuoden ensimmäinen juoksukisa Pekalla on todennäköisesti Vaasassa Botniahallissa helmikuussa ja maaliskuussa samassa paikassa juostava hallimaraton. Ponnenjärven 24 tunnin juoksu odottaakin sitten taas toukokuussa.
Tuula Jokiaho
